Kantokääpä

Nykymaailmassa Kantokääpä on saavuttanut suuren merkityksen jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Olipa kyseessä työpaikka, sosiaalinen, kulttuurinen tai teknologia, Kantokääpä:stä on tullut monia ihmisiä kiinnostava aihe. Sen vaikutus on ollut niin merkittävä, että se on synnyttänyt yhteiskunnassa lukuisia keskusteluja ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkimme Kantokääpä:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Kantokääpä:n merkitystä ja seurauksia nykymaailmassa.

Kantokääpä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Fomitopsidaceae
Suku: Kantokäävät Fomitopsis
Laji: pinicola
Kaksiosainen nimi

Fomitopsis pinicola
(Sw.) P. Karst. [1]

Katso myös

  Kantokääpä Wikispeciesissä
  Kantokääpä Commonsissa

Kantokääpä (Fomitopsis pinicola) esiintyy nimensä mukaisesti kannoissa ja kaatuneissa puissa, myös puutavarassa. Se saattaa tunkeutua heikentyneisiin, eläviin puihin, joissa se aiheuttaa ruskolahoa. Kääpä on monivuotinen, 15–25 cm:n levyinen, kova ja värikäs: Itiöemässä on tyypillisesti mustia ja oranssinsävyisiä värejä ja harmaita, mutta ei yleensä vaaleanpunaista.[2] Kantokääpä on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi ja se on hyvin yleinen koko maassa.

Kantokääpä esiintyy sekä havupuissa varsinkin kuusella ja männyllä että lehtipuilla etenkin koivuilla ja harmaalepällä, metsänrajalle asti. Laji on pohjoisella pallonpuoliskolla sirkumpolaarinen, eli sitä tavataan Euraasian lisäksi Pohjois-Amerikassa.[2][3]

Kantokääpä on aggressiivinen elävänkin puun lahottaja varsinkin pohjoisissa varttuneissa kuusikoissa, mutta suurimmat taloudelliset tuhot se on aiheuttanut metsään jätetyssä sahatavarassa. Männyssä kääpälajin lahovaikutus jää tavallisesti pinnalliseksi.[4]

Lajilla on omintakeinen, hieman imelähkö tuoksu, jonka perusteella sen voi erottaa luonnossa toisista samantapaisista käävistä kuten esimerkiksi arinakäävästä. Kantokäävälle on luonteenomaista myös pisarointi eli se kasvaessaan voimakkaasti tuottaa runsaastikin näkyviä nestepisaroita.[2] Kantokääpää voidaan käyttää myös sienivärjäykseen, jolloin saadaan joko beigen, ruskean, siniharmaan tai ruskeanmustan sävyjä.[5]

Kantokääpä on edeltäjälaji. Sen lahottamassa puussa voivat kasvaa sitruunakääpä (Antrodiella citrinella), röyhelökääpä (Pycnoporellus alboluteus) sekä voimakkaan punainen rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) [2] [6], samoin ilmeisesti myös orvakoihin luettava peikonnahka (Crustoderma dryinum)[7]

Kuvia

Lähteet

  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008
  2. ↑ a b c d Salo–Niemelä–Salo: Suomen sieniopas, s. 348, 377. WSOY, Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3
  3. ↑ C. Ю. Афонкин: ”Трутовик окаймлённый”, Грибы Россий, s. 156. Vilna: Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7
  4. ↑ Kankaanhuhta, V., Lipponen, L., Väkevä, J.: Kantokääpä (Fomitopsis pinicola) Luonnonvarakeskus/Metla:Metinfo. 18.1.2013. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 28.3.2016.
  5. ↑ Päivi Hintsanen: Värjäys: Sienet ja käävät Coloria.net. 1997. Viitattu 31.8.2016.
  6. ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 15–16. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
  7. ↑ Johanna Mehtola: Peikonnahkaa minä hain. Suomen Luonto, 9/2017, s. 24–27. Suomen luonnonsuojeluliitto. ISSN 0356-0678

Aiheesta muualla