Kasperi Tanttu

Nykyään Kasperi Tanttu on erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Ajan myötä Kasperi Tanttu:stä on tullut aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri alueilla. Olipa kyse tieteen, yhteiskunnan, politiikan tai kulttuurin alalla, Kasperi Tanttu on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten ja ammatillisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kasperi Tanttu:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollisia seurauksia tulevaisuutta ajatellen. Uppoudumme Kasperi Tanttu:n syvälliseen analyysiin sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen tavoitteenaan valaista tätä aihetta, joka herättää edelleen kiinnostusta ja kiistaa.

Lavastus Kasperi Tantusta punapäällikkönä 1918.[1]

Kasperi Tanttu (27. heinäkuuta 1886 Hirvensalmi – 3. tai 4. toukokuuta 1918 Kouvola) oli suomalainen kirjailija.[2][3][1]. Hän oli tunnettu boheemi, joka liikkui sekä työläis- että porvaristopiireissä.[4]

Elämä

Tantun äiti oli loisvaimo Loviisa Tanttu (1854–1916), jonka kolmen aviottoman lapsen isä oli tiettävästi työmies Taneli Penttinen. Hän kävi yhden lukukauden kansakoulua mutta jätti sen sitten kesken ja oli paimenena ja renkinä taloissa. Hän suoritti kansakoulukurssin yksityisesti ja pääsi sitten varakkaiden tukijoiden avulla vapaaoppilaaksi Otavan opistoon, jossa hän opiskeli 1905–1907 ja suoritti myös maatalouskurssin. Näihin aikoihin Tanttu aloitti runojen kirjoittamisen. Myös itseopiskelun avulla Tanttu hankki hyvän yleissivistyksen ja kielitaidon.[5]

Tanttu oli sitten jonkin aikaa isäntärenkinä ja maatalousneuvojana Virtasalmella. Hän haki 1907 Hirvensalmen maamiesseuran neuvojaksi mutta jäi valitsematta. Hänen kirjoituksiaan ja runojaan alettiin kuitenkin julkaista Mikkelin lehdissä. Tanttu vietti kesät Hirvensalmella ja talvet Mikkelissä. Hän oli sekalaisissa lyhytaikaisissa töissä, muun muassa Suur-Savon nuorisoseurojen kiertävänä puhujana ja ulosottoapulaisena Hirvensalmella. Mikkelissä Tanttu asui Mikkelin Sanomat-lehdessä toimittajana olleen Otto Orasmaan luona ja käytti aikansa lähinnä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Hän alkoi myös vierailla Helsingissä säännöllisesti. Ensimmäiset runokokoelmansa Tanttu sai julkaistua 1910-luvun alussa. Orasmaa siirtyi 1910 Helsinkiin ja myös Tanttu alkoi vuodesta 1913 alkaen asua pidempiä aikoja siellä. Elantonsa hän hankki ensimmäisen maailmansodan vuosina nähtävästi erilaisilla laittomilla liiketoimilla. Vuonna 1916 Tanttu oli toimittajana Viikko-lehdessä, ja näihin aikoihin hän alkoi osallistua myös työväenliikkeen toimintaan.[5]

1910-luvulla Tanttu oleskeli vuoron perään Mikkelissä ja Helsingissä. Tanttu kuului 1910-luvulla yhdessä kahden muun kirjailijan, Kössi Ahmalan ja Emil Lindahlin, kanssa Helsingin sosiaalidemokraattisen nuorisoseuran toiminnassa mukana olleeseen työläisintellektuellien ryhmään, joka julkaisi muun muassa käsin kirjoitettuja sanomalehtiä muiden julkaisukanavien puuttuessa. Tämä Decamerone-klubin nimellä tunnettu ryhmä kokoontui viikoittain seuran kahvilassa käymään kirjallis-filosofisia keskusteluja.[4][6][7] Tantun tuotanto ei sisällä yhteiskunnallisia näkemyksiä. Oman tuotantonsa lisäksi hän suomensi, muun muassa Émile Verhaerenin runoja, joita ilmestyi työväenlehdissä.[1]

Suomen sisällissota

Kansalaissodan aikana Tanttu työskenteli aluksi Kansanvaltuuskunnan konekirjoittamossa, mutta pyysi vaativampia tehtäviä ja toimi sitten propangandistina sekä Helsingissä ja Viipurissa vallankumouksellisen ylioikeuden sihteerinä. Sodan loppuvaiheessa Tanttu ei paennut Venäjälle vaan palasi Viipurista yhdessä vallankumousoikeuden jäsenenä toimineen Tyko Varton kanssa. He joutuivat jäämään 24. huhtikuuta Kouvolaan, koska rata länteen oli jo poikki. Varto ja Tanttu kävivät 27. huhtikuuta Haminassa, ja täällä Tanttu arvosteli paikallisten punaisten toimeenpanemia teloituksia. Jyrkän linjan punaiset vangitsivat Tantun ja tuomitsivat hänen kuolemaan väitetystä yhteistyöstä valkoisten kanssa. Punaisten Kouvolan esikunta sai kuitenkin Tantun vapaaksi, ja hän pääsi palaamaan Kouvolaan.

Valkoisten vallattua 3. toukokuuta 1918 Kouvolan Tanttu tunnistettiin Kouvolan Seurahuoneella. Paikalla ollut valkoisten ryhmänjohtaja Ilmari Tulikoura halusi kostaa isänsä Juho Tulikouran ja veljensä Valtterin kuoleman ja vei Tantun kadun toisella puolella olleen kansakoulun liiterin taakse ampui hänet siellä.[8][1] Tanttu oli petturi sekä punaisten että valkoisten kannalta.[4]

Tantusta otettiin luultavasti Viipurissa valokuva, jossa hän esiintyi Napoleonin tyyliin punakaartin päällikkönä sapelin ja aseen kanssa. Kuva julkaistiin sisällissodan jälkeen Suomen Kuvalehdessä heinäkuussa 1918 osana kuvasarjaa jossa esiteltiin "tyypillisiä punakaartilaisia" ja kuvatekstissä Tanttu kuvattiin aseisiin ihastuneeksi kynänkäyttäjäksi. Seuraavan kerran kuva julkaistiin 1932 Suomen Vapaussota Kuvissa -teoksessa otsikolla Karjalainen punapäällikkö Kasperi Tanttu ja vielä 1956 J. O. Hannulan teoksessa Suomen Vapaussodan historia otsikolla Suomalainen punapäällikkö. Tantun ei kuitenkaan tiedetä osallistuneen sotatoimiin. Valokuvan perusteella hänet on virheellisesti yhdistetty myös pahamaineiseen punaisten päällikköön Heikki Kaljuseen.[5]

Teokset

  • Kalevala-kuvaelmia osa I: Aino-runo neljässä kuvaelmassa. U. W. Telén & C:o, Kuopio 1910
  • Kalevala-kuvaelmia osa II: Pohjolan häät; Kullervo. U. W. Telén & C:o, Kuopio 1910
  • Valerianaa!: yksinäytöksinen näytelmä. U. W. Telén & C:o, Kuopio 1910
  • Kalevala-kuvaelmia osa III: Pohjolan häät: kaksi kuvaelmaa. U. W. Telén & C:o, Kuopio 1911
  • Kalevalan kauneuksia: ulkoilma-kuvaelmia Kalevalasta. U. W. Telén & C:o, Kuopio 1912
  • Sonetteja. Karisto 1912
  • Luonnoksia Hirvensalmen historiaan. Osuuskunta Sanoma, Mikkeli 1913
  • Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Valonvalta, Mikkeli 1913
  • Parivaljakolla: humoristisia runoja, tekijät Kasperi Tanttu ja Jali Joutsen. Paperikauppa "Viertola", Helsinki 1915
  • ...vain kaksi. Kustannusliike Sana, Vaasa 1917

Lähteet

  • Mirjam Turunen: Veripellot. Atena Kustannus Oy 2008

Viitteet

  1. ↑ a b c d Antti Majander, Lauantaiessee: Saunaloisen poika nousi boheemiksi, esitti tyrannia ja teloitettiin kahdesti. Helsingin Sanomat 17.3.2018 s. C 6
  2. ↑ Suomen kirjailijat tietokanta (Vanhentunut linkki)
  3. ↑ Turunen, s. 336
  4. ↑ a b c Salmi-Niklander, Kirsti (HY): Kuolet vain kahdesti. Työläiskirjailija Kasperi Tanttu (1886–1918) unohdusten, vihjausten ja hiljaisuuksien verkostossa, abstrakti (Archive.org)
  5. ↑ a b c Kirsti Salmi-Niklander: Menetetty sankaruus. Mahdollisuuksien retoriikkaa, julkaisussa I. Kemppainen ja U.-M. Peltonen (toim), Kirjoituksia sankaruudesta. Vuosikerta. 2010, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, Nro 1283, Vuosikerta. 2010, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Sivut 288-324
  6. ↑ Kansalaisuus, yhteiskunta, Kasvatuksen historian päivät 7.-8.6.2006 (Archive.org)
  7. ↑ Suurlakon lapset. 1910-luvun työläisnuorison avainkokemuksia ja moraalikeskustelua (lyhennelmä) (Archive.org)
  8. ↑ Turunen, s. 169–171

Kirjallisuutta