Katalin Szőke

Nykymaailmassa Katalin Szőke:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Yhteiskuntavaikutuksistaan ​​talouteen Katalin Szőke herättää lukuisia keskusteluja ja keskusteluja eri aloilla. Sen tärkeyden vuoksi on erittäin tärkeää analysoida huolellisesti Katalin Szőke:een liittyvät keskeiset näkökohdat sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Katalin Szőke:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Mitalit
Szőke vuonna 1952.
Szőke vuonna 1952.
Maa: Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari
Naisten uinti
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 100 m vapaauinti
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 4 × 100 m vapaauintiviesti
EM-kilpailut (pitkä rata)
Kultaa Kultaa Torino 1954 100 m vapaauinti
Kultaa Kultaa Torino 1954 4 × 100 m vapaauintiviesti

Katalin Szőke (synt. Homonnai, myöh. Domján, 17. elokuuta 1935 Budapest – 27. lokakuuta 2017 Los Angeles, Yhdysvallat) oli unkarilainen uimari. Hän voitti vapaauintimatkoilla 1950-luvun alkupuoliskolla kaksi olympiakultaa ja kaksi Euroopan mestaruutta ja ui neljä maailmanennätystä.

Urheilu-ura

Szőke ui kahteen olympiakultaan Helsingissä 1952, missä hän voitti 100 metrin vapaauinnin sekä 4 × 100 metrin vapaauintiviestin. Unkarin joukkueen tekemä vapaauintiviestin voittoaika 4.24,4 oli sekä olympia-[1] että maailmanennätys[2]. Szőke oli myös kahdesti mukana uimassa 4 × 100 metrin sekauintiviestin maailmanennätystä vuosina 1954 ja 1955[3]. Hän kilpaili myös Melbournen kesäolympialaisissa 1956.

Olympiavoittojensa lisäksi Szőke voitti kaksi Euroopan mestaruutta Torinossa 1954, jolloin hän voitti 100 metrin vapaauinnin ja 4 × 100 metrin viestin. Unkarissa hän voitti useita maan mestaruuksia.[4]

Szőke valittiin vuonna 1985 International Swimming Hall of Fameen[4].

Yksityiselämä

Szőken isä oli vesipallon olympiavoittaja Márton Homonnai ja entinen aviomies vesipallon olympiavoittaja Kálmán Markovits. Szőke kuoli Los Angelesissa 82-vuotiaana 27. lokakuuta 2017.[5]

Lähteet

  1. ↑ Swimming: Olympic Record Progression – Women 4 × 100 m Freestyle Relay (pdf) olympic.org. 15. lokakuuta 2004. IOC. Arkistoitu 11.1.2004. Viitattu 18. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  2. ↑ Swimming: World Record Progression – Women 4 × 100 m Freestyle Relay (pdf) olympic.org. 15. lokakuuta 2004. IOC. Viitattu 18. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  3. ↑ Swimming: World Record Progression – Women 4 × 100 m Medlay Relay (pdf) olympic.org. 15. lokakuuta 2004. IOC. Arkistoitu 22.2.2002. Viitattu 18. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b Katalin Szoke (HUN) ishof.org. Fort Lauderdale, Florida: ISHOF. Arkistoitu 22.1.2008. Viitattu 18. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  5. ↑ http://www.nemzetisport.hu/uszas/gyasz-elhunyt-szoke-kato-helsinki-ketszeres-olimpiai-bajnoka-2600163

Aiheesta muualla

Naisten 100 metrin vapaauinnin olympiavoittajat

1912: Fanny Durack | 1920: Ethelda Bleibtrey | 1924: Ethel Lackie | 1928: Albina Osipowich | 1932: Helene Madison | 1936: Rie Mastenbroek | 1948: Greta Andersen | 1952: Katalin Szőke | 1956: Dawn Fraser | 1960: Dawn Fraser | 1964: Dawn Fraser | 1968: Jan Henne | 1972: Sandra Neilson | 1976: Kornelia Ender | 1980: Barbara Krause | 1984: Nancy Hogshead ja Carrie Steinseifer | 1988: Kristin Otto | 1992: Zhuang Yong | 1996: Le Jingyi | 2000: Inge de Bruijn | 2004: Jodie Henry | 2008: Britta Steffen | 2012: Ranomi Kromowidjojo | 2016: Simone Manuel ja Penny Oleksiak | 2020: Emma McKeon | 2024: Sarah Sjöström

Naisten 4 × 100 metrin vapaauintiviestin olympiavoittajat

1912:  Iso-Britannia: Moore, Fletcher, Speirs, Steer
1920:  Yhdysvallat: Woodbridge, Schroth, Guest, Bleibtrey
1924:  Yhdysvallat: Donnelly, Ederle, Lackie, Wehselau
1928:  Yhdysvallat: Lambert, Osipowich, Garatti, Norelius
1932:  Yhdysvallat: Johns, Saville, McKim, Madison
1936:  Alankomaat: Selbach, Wagner, den Ouden, Mastenbroek
1948:  Yhdysvallat: Corridon, Kalama, Helser, Curtis
1952: Unkarin vuosina 1949–1956 käytössä ollut lippu. Unkari: I. Novák, Temes, É. Novák, Szőke
1956:  Australia: Fraser, Leech, Morgan, Crapp
1960:  Yhdysvallat: Spillane, Stobs, Wood, von Saltza
1964:  Yhdysvallat: Stouder, de Varona, Watson, Ellis
1968:  Yhdysvallat: Barkman, Gustavson, Pedersen, Henne
1972:  Yhdysvallat: Babashoff, Barkman, Kemp, Neilson
1976:  Yhdysvallat: Peyton, Sterkel, Babashoff, Boglioli
1980:  Itä-Saksa: Krause, Metschuck, Diers, Hülsenbeck
1984:  Yhdysvallat: Johnson, Steinseifer, Torres, Hogshead
1988:  Itä-Saksa: Otto, Meißner, Hunger, Stellmach
1992:  Yhdysvallat: Haislett, Martino, Thompson, Torres, Tappin*, Ahmann-Leighton*
1996:  Yhdysvallat: Martino, Van Dyken, Fox, Thompson, Jacob*, Valerio*
2000:  Yhdysvallat: Van Dyken, Shealy, Thompson, Torres, Tappin*, Phenix*
2004:  Australia: Mills, Lenton, Thomas, Henry, Ryan*
2008:  Alankomaat: Dekker, Kromowidjojo, Heemskerk, Veldhuis, Schreuder*, van Rooijen*
2012:  Australia: Coutts, C. Campbell, Elmslie, Schlanger, Seebohm*, Kukla*, Trickett*
2016:  Australia: McKeon, Elmslie, B. Campbell, C. Campbell, Wilson*
2020:  Australia: B. Campbell, Harris, McKeon, C. Campbell, O’Callaghan*, Wilson*
2024:  Australia: O’Callaghan, Jack, McKeon, Harris, Wunsch*, B. Campbell*
* = uivat vain alkuerissä