Katri Nironen-ongelma on perustavanlaatuinen näkökohta monien ihmisten elämässä. Sen vaikutukset ulottuvat eri aloille terveydestä talouteen, mukaan lukien yhteiskunta ja kulttuuri. Katri Nironen on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde läpi historian, ja sen merkitys jatkuu edelleen. Tässä artikkelissa tutkimme Katri Nironen:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen tärkeyttä ja pohdimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Lisäksi tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Katri Nironen:n vaikutusta elämäämme.
Katri Eira Nironen (o.s. Saurio, 20. lokakuuta 1920 Viipurin maalaiskunta – 24. heinäkuuta 2015 Helsinki)[1] oli suomalainen teatteritaiteilija ja näytelmäkirjailija.
Katri Nironen oli suomalaisen kokeellisen teatterin pioneeri, joka ohjasi ja kirjoitti äänitaideteoksia Yleisradiolle.
Vuonna 1965 Katri Nironen sävelsi puhekuoroteoksen Agadir, joka perustui Agadirin tuhoisan maanjäristyksen kokeneen ruotsalaisen Artur Lundkvistin samannimiseen runoteokseen. Teoksesta tehtiin studiotallenne Yleisradiolle[2][3]. Tallennetta on myöhemmin esitetty Suomen lisäksi muun muassa Italian radiossa[4]. Teoksen ensimmäinen julkinen yleisöesitys oli 4. maaliskuuta 2015 Taideyliopiston Exhibition Laboratoryssa[5] Petri Kuljuntaustan johdolla, 50 vuotta teoksen valmistumisen jälkeen.
1960-luvulla Katri Nironen perusti avantgardistisen teatteriryhmän Collegium Artiumin, joka esiintyi muun muassa Venetsian biennaalissa 1970. 1970-luvulla ryhmä muutti nimensä Tilateatteriksi ja tutki erilaisten teatteritilojen suhdetta näyttelijäntyöhön. Hän työskenteli 1971 perustetun Teatterikeskuksen ensimmäisessä hallituksessa luoden edellytyksiä pienten teatteriryhmien eloonjäämiselle[6].
Niroselle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke vuodesta 1985 alkaen[7].