Tässä artikkelissa tutkimme Keijo Astala-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista. Keijo Astala on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Keijo Astala:n eri ulottuvuuksia, sen historiaa, sen vaikutuksia nykyään ja mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Lisäksi perehdymme alan asiantuntijoiden mielipiteisiin ja pohdiskeluihin sekä niiden kokemuksiin, joihin Keijo Astala on suoraan vaikuttanut. Viime kädessä tavoitteemme on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta, toivoen edistää vuoropuhelua ja ymmärrystä lukijoidemme keskuudessa.
Keijo Aatu Astala (8. huhtikuuta 1908 Helsinki – 8. maaliskuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen arkistonjohtaja ja historiantutkija.[1]
Astala toimi Mikkelissä vuodesta 1953 toimineen Savo-Karjalan maakunta-arkiston, myöhemmin Mikkelin maakunta-arkisto johtajana 1945–1972.
Astala osallistui 1960-luvun alussa kirjoituksellaan Ä-alkuisen kirjainnimibarbarismin synnystä ja levittäjistä Suomessa kiivaaseen kielikeskusteluun, joka sai alkunsa keväällä 1960, kun radiossa Suomen Tietotoimiston uutisten lukija siirtyi lukemaan ”esteeteen” (STT:n) uutisten sijasta ”ästeeteen” uutisia.[2]
Vuonna 1987 ilmestyneessä kirjassaan Suomi-kansan puolustus Astala pyrki muun muassa osoittamaan, että muinoin eläneet herulit olivat suomalaista sukua ja että suomalaisia oli vielä myöhäiskeskiajalla asunut nykyisen Böömin alueella. Hän ilmoittautui myös Sigurd Wettenhovi-Aspan perinteiden jatkajaksi.[3]