Keijo Holsti
Tässä artikkelissa Keijo Holsti:n aihetta käsitellään eri näkökulmista, ja tavoitteena on analysoida sen merkitystä ja merkitystä nykyään. Tutkimme erilaisia vaikutuksia, joita Keijo Holsti:llä on yhteiskuntaamme, sekä sen vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi esitellään alan asiantuntijoiden ja ammattilaisten erilaisia näkökulmia keskustelun rikastamiseksi ja kattavamman ja objektiivisemman näkemyksen tarjoamiseksi Keijo Holsti:stä. Samoin tarkastellaan konkreettisia esimerkkejä havainnollistamaan Keijo Holsti:n vaikutusta eri alueilla ja ehdotetaan mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia Keijo Holsti:n tällä hetkellä aiheuttamien haasteiden riittävän hallitsemiseksi. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä syventää tietoa Keijo Holsti:stä ja kannustaa rakentavaan keskusteluun sen tärkeydestä ja seurauksista yhteiskuntaamme.
Keijo Kalevi Holsti (23. lokakuuta 1932 Koski Tl – 29. heinäkuuta 1989 Koski Tl)[1][2] oli suomalainen kirjallisuudentutkija. Hän oli Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori vuodesta 1973[3] kuolemaansa asti 1989.
Holsti kirjoitti ylioppilaaksi 1951 ja työskenteli oppikoulunopettajana, kunnes valmistui filosofian kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1964. Vuonna 1966 hän siirtyi assistentiksi Tampereen yliopistoon, josta väitteli tohtoriksi vuonna 1970 aiheenaan motiivin käsite kirjallisuudentutkimuksessa. Hän oli Tampereen yliopiston dosenttina 1971–1973 ja sen jälkeen professorina. Holsti oli perehtynyt erityisesti englanninkieliseen kaunokirjallisuuteen ja hän julkaisi tutkimuksia William Shakespearen ja William Faulknerin teoksista.[2]
Teoksia
- Hamletin epäröinti, 1967
- Motiivin käsite kirjallisuudentutkimuksessa, 1970 (väitöskirja)
- Runebergin motiiveja Minna Canthilla I. Kaksi Hannaa, 1971
Lähteet
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
