Nykyään Keijo Laitinen on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Vuosien ajan Keijo Laitinen on ollut eri alojen asiantuntijoiden ja tutkijoiden tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena. Sen merkitys on näkynyt lukuisissa tutkimuksissa, konferensseissa ja julkaisuissa, joissa pyritään ymmärtämään sen vaikutusta ja laajuutta eri yhteyksissä. Keijo Laitinen on aihe, joka ylittää rajoja ja tavoittaa eri ikäisiä, sukupuolisia, kulttuureja ja kansallisuuksia edustavat ihmiset luoden rikastuttavaa dialogia, jonka avulla voimme ymmärtää sitä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa perehdymme Keijo Laitinen:n maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja seurauksia nyky-yhteiskunnassa. Haastattelujen, analyysien ja todistusten avulla annamme äänen niille, joihin Keijo Laitinen on vaikuttanut, ja perehdymme sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin.
Keijo Laitinen (18. toukokuuta 1934 – 6. elokuuta 2009 Kotka)[1] oli suomalainen muusikko ja sovittaja, joka soitti tanssiorkestereissa ja vaikutti Kotkassa. Juha Vainio teki Laitisen kunniaksi kappaleen ”Vanha salakuljettaja Laitinen”.[2] Laitisen ja kumppaneiden mukana Vainio pääsi alaikäisenä salaa esiintymään Kotkan ravintola Fenniaan, jossa oli 21 vuoden ikäraja. Tavallaan Laitisessa siis oli salakuljettajaakin.[3]
Laitinen kirjoitti muun muassa lähes kaikki Kotka-Harmonikkojen sovitukset, joilla saatiin kilpamenestystä harmonikkakisoissa, vaikka hän oli itse kitaristi. Hän ei myöskään aikaillut kahdeksankymmenluvun alussa tarttua Koskenniemen ja Sarkian runoihin ja laittaa syvällisin miettein muun muassa Öinen katu soimaan.[4] Laitisen puoliso oli Arja Laitinen (1932–2006).[1] Laitinen kuoli kotonaan Kotkan Karhulassa.[2]