Keijusalama

Nykymaailmassa Keijusalama:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Kiinnostus ja huomio Keijusalama:tä kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, kun siitä on tullut keskeinen asia yhteiskunnan eri alueilla. Keijusalama-henkilöstä tai historiallisesta tapahtumasta Keijusalama-teemaan tai käsitteeseen tämä aihe on herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa akateemisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristössä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Keijusalama:n vaikutusta ja merkitystä sekä tähän aiheeseen liittyviä erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä.

Keijusalama
Keijusalama

Keijusalama (engl. sprite) on parhaiten tunnettu yläsalamatyyppi. Se esiintyy voimakkaiden ukkosrajuilmojen yhteydessä, yleensä niiden loppupuolella ja näyttää liittyvän hyvin voimakkaisiin positiivisiin pilvestä maahan iskeviin salamoihin. Keijusalaman sai kuvattua ensimmäisenä Minnesotan yliopiston tutkijaryhmä 6. heinäkuuta 1989. Suomessa keijusalamoita on kuvannut ensi kerran vuonna 2009 pieksämäkeläinen tähtiharrastaja Timo Kantola. Kuvattuihin salamoihin kuului myös kajosalamoita.[1]

Keijusalama on pilvestä ylöspäin nouseva hyvin himmeä valoilmiö, joka kohoaa ukkospilven yläpuolella noin 90 kilometrin korkeudelle ilmakehään. Kirkkain osa on tyypillisesti 65–75 kilometrin korkeudessa. Salaman himmeä alaosa, joka alkaa noin 40 kilometrin korkeudelta, muistuttaa sinisiä kuituja kirkkaamman yläosan ollessa pilvimäinen ja kirkkaan punainen. On arvioitu, että keijusalaman energia on noin 10–100 MJ ja teho 5–50 GW. Keijusalamaa edeltää yleensä ilman kuumenemisesta ja ionisaatiosta aiheutuva himmeä, noin yhden millisekunnin kestävä valoilmiö, jolle käytetään nimitystä sprite halo.

Vaikka keijusalama on hyvin lyhytaikainen ilmiö (yleensä isku kestää vain noin 3–10 millisekuntia) se on ilmiönä yleensä hitaampi kuin muut yläsalamat. Keijusalamat esiintyvät tavallisesti pieninä rypäinä, johon kuuluu usein kaksi tai useampia samanaikaisia keijuja. Keijusalaman kirkkaus vastaa likimain revontulikaarta, mutta ilmiön lyhytkestoisuuden takia niiden näkeminen paljain silmin on hyvin vaikeaa. Suurinopeuksisella videokameralla ilmiötä on kuitenkin mahdollista tutkia.[2]

Keijusalama syntyy, kun...

  1. Elektronit virtaavat maasta positiivisesti varautuneeseen ukkospilven yläosaan.
  2. Elektronit syöksyvät ukkospilven yläosasta kohti ylempiä ilmakerroksia. Sininen kajo syntyy niiden törmätessä ilmamolekyyleihin. Ylempänä väri muuttuu punertavaksi törmäysnopeuden kasvaessa.
  3. Kun elektronisuihkuja on yhtä aikaa monta, muodostuu keijusalama.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla