Keltakulta

Tämän päivän artikkelissa puhumme Keltakulta:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Keltakulta on aihe, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että ei-asiantuntijoiden huomion, koska se on merkityksellinen nykyisessä yhteiskunnassamme. Olipa sen vaikutus terveyteen, talouteen, politiikkaan tai mihin tahansa muuhun alueeseen, Keltakulta on osoittautunut tutkimisen ja analyysin arvoiseksi aiheeksi. Tässä artikkelissa sukeltaamme eri näkökohtiin, jotka tekevät Keltakulta:stä tutkimisen arvoisen aiheen, ja yritämme valaista sen vaikutuksia ja tulevaisuudennäkymiä. Liity kanssamme tälle matkalle saadaksesi lisätietoja Keltakulta:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.

Kultaa (Au), hopeaa (Ag) ja kuparia (Cu) sisältävän seoksen värin riippuvuus eri metallien pitoisuuksista. Puhtaassa kullassa (kolmion huippu) ja suuren karaattilukeman keltakullassa kultapitoisuus on korkea. Kun metalliseoksen kullasta kasvava osuus korvataan hopealla ja kuparilla näiden tasasuhteessa – kaaviossa huipulta alaspäin tultaessa – saadaan yhä kellertäviä kultaseoksia (58,5 % Au) ja (75,0 % Au), joita käytetään esimerkiksi keltakultakoruissa.

Keltakullaksi kutsutaan kultaseosta, jossa kullan osuus on melko suuri.

Alkuaineen kulta puhdas muoto, hienokulta (Au 999,99/1 000) on ominaisväriltään hyvin keltaista, esimerkiksi Suomessa käytettäviin kultakoruseoksiin verrattuna ”rihkamakorun” väristä. Puhdas kulta on hyvin pehmeää metallia, jota on mahdollista vuolla puukolla. Suomessa kultaa löytyy jonkin verran joista ja sitä tuotetaan teollisesti kultakaivoksissa[1] (Kittilä, Jokisivu, Orivesi, Pahtavaara, Laivakangas).

Esimerkiksi koruissa käytettävän keltakullan kultapitoisuus ilmaistaan karaatteina. Yksi karaatti eli 1/24 on prosentteina ilmaistuna 4,1667 %.[2] Hienokulta on liian pehmeää koruihin joten 24 karaatin (99,9 %, promilleja ilmaiseva jalometallileima: 999) sijaan yleisesti keltakultakorut tehdään pienemmän kultapitoisuuden kullasta.[3] Ulkomailta saattaa löytää pitoisuuden 22K (91,6 %) kultakoruja. Keltakultaseos voi tällöin koostua esimerkiksi seuraavasti: kulta 91,67 %, hopea 5 %, kupari 2 % ja sinkki 1,33 %.[4] Suomessa keltakultaisena myytävät sormukset ja muut korut on nykyään tehty tätä edullisemmasta, matalamman kultapitoisuuden 18K (75,0 %) tai 14K (58,5 %) metalliseoksesta. Muista seosmetalleista tavallisimmat ovat hopea ja kupari.[5][6]

  • Kultaharkot tehdään puhtaasta kullasta (pitoisuusmerkintä), ne eivät ole keltakullaksi kutsuttua metalliseosta.
    Kultaharkot tehdään puhtaasta kullasta (pitoisuusmerkintä), ne eivät ole keltakullaksi kutsuttua metalliseosta.
  • 18 karaatin kullasta valmistettu rannerengas.
    18 karaatin kullasta valmistettu rannerengas.
  • 14 karaatin keltakultaisen kultakellon pitoisuusmerkintä.
    14 karaatin keltakultaisen kultakellon pitoisuusmerkintä.
  • Keltakultainen hammaspaikka (Au 76,5 %, Pt 1,0 %, Cu 10,0 %, Ag 9,0 %, Pd 3,0 % ) .
    Keltakultainen hammaspaikka (Au 76,5 %, Pt 1,0 %, Cu 10,0 %, Ag 9,0 %, Pd 3,0 % ) .

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ TS: Suomen kullantuotanto noussut hurjasti taloussanomat.fi. 13.9.2011. Viitattu 31.7.2016.
  2. ↑ Karat. Gold measurement Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Carly Wickell: Gold Colors. Gold Comes in Many Different Shades about.com. 30.5.2016. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Anne Marie Helmenstine: Composition of Gold Alloys in Colored Gold Jewelry about.com. Arkistoitu 6.9.2016. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  5. ↑ 14.12.2000/1148 Valtioneuvoston asetus jalometallituotteista finlex.fi. Viitattu 31.7.2016.
  6. ↑ Kullanarvoista tietoa. Jalometallituotteet - Kuluttajaopas leimat.fi. Arkistoitu 31.7.2016. Viitattu 31.7.2016.

Aiheesta muualla