Keskienglanti

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Keskienglanti:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe on äärimmäisen tärkeä nykyään, koska sillä on transsendenttinen merkitys jokapäiväisen elämämme eri alueilla. Näiden linjojen mukaisesti tutkimme tämän aiheen eri puolia sekä sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Keskienglanti on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta akateemisen ja tieteen alalla, ja sen tutkimus herättää edelleen keskustelua ja kiistoja. Tämä on epäilemättä aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme, joten toivomme, että tämä artikkeli auttaa ymmärtämään paremmin Keskienglanti:n tärkeyttä.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Keskienglanti (engl. Middle English) on englannin kielen varhaismuoto, joka syntyi muinaisenglannin joutuessa normannivalloituksen myötä muutostilaan ja saadessa vaikutteita valloittajien puhumasta muinaisranskasta. Sen käyttö ajoitetaan 1000-luvulta 1400-luvun puoliväliin, jolloin kruunun standardoima Lontoon murteeseen pohjautunut englannin muoto alkoi yleistyä sanomalehdistön ja kirjapainotaidon myötä. Kieltä puhuttiin lähinnä Englannissa ja eteläisessä Skotlannissa. Noin vuoteen 1650 käytettyä kielimuotoa keskienglannin ja nykyenglannin välissä kutsutaan varhaisnykyenglanniksi.

Keskienglanti muistutti jo paljolti nykyenglantia, mutta oikeinkirjoitus ei ollut vakiintunutta, lisäksi ääntämys poikkesi huomattavasti nykyisestä. Esimerkiksi Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoiden runomuoto ei avaudu keskienglannin ääntämystä osaamattomille, koska sanat eivät nykyääntämyksen mukaan muodosta loppusointuja tai muita runon tehokeinoja. Nyrkkisääntönä varsinkin Chaucerin kielen kaltaisen melko lailla modernia englantia muistuttavan kielen ääntämykselle voi pitää ohjetta ääntää vokaalit pitkinä ja muut äänteet suuta hieman enemmän aukoen. Kieliopissa näkyy vaiheittainen sijamuotojen ja päätteiden karsiutuminen.

Näyte

Kappale Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoista.

keskienglanniksi

Whan that Aprill with his shoures sote
The droghte of Marche hath perced to the rote,
And bathed euery veyne in swich licour,
Of which vertu engendred is the flour;
Whan Zephirus eek with his swete breeth
Inspired hath in euery holt and heeth
The tendre croppes, and the yonge sonne
Hath in the Ram his halfe course yronne,
And smale fowles maken melodye,
That slepen al the niȝt with open ye—
So priketh hem Nature in hir corages—
Than longen folk to goon on pilgrimages,
And palmeres for to seken straunge strondes,
To ferne halwes, couthe in sondry londes;
And specially, from euery shires ende
Of Engelond to Caunterbury they wende,
The holy blissful martir for to seke,
That hem hath holpen, whan that they were seke.

nykyenglanniksi

When April with its sweet showers has pierced
the drought of March to the root,
and bathed every vein in such liquor
from whose power the flower is engendred;
when Zephyr also, with his sweet breath
has blown in every wood and heath
the tender crops, and the young sun
has run his half-course in the sign of the Ram ,
and small fowls make melody,
who sleep all night with open eye
- so Nature stimulates them in their hearts
- THEN people long to go on pilgrimages,
and palmers to seek strange coastlines,
to distant saints , known in various lands;
and specially, from every shire's end
in England, to Canterbury they journey,
to seek the holy blissful martyr
who helped them when they were sick.