Keskustapuolue (Saksa) on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt kiivasta keskustelua ja herättänyt suurta kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin suuren väestön keskuudessa. Vuosien varrella Keskustapuolue (Saksa) on kehittynyt ja ottanut eri muotoja mukautuen sosiaalisiin, poliittisiin ja teknisiin muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Keskustapuolue (Saksa):n vaikutusta elämäämme, analysoimme sen monia puolia ja pohdimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Saksan keskustapuolue Deutsche Zentrumspartei |
|
---|---|
Perustettu | 1870 |
Johto |
|
Ideologia |
Kristillisdemokratia Keskusta |
Kotisivu | http://www.zentrumspartei.de/ |
Saksan keskustapuolue (saks. Deutsche Zentrumspartei) on saksalainen poliittinen puolue. Puolue tunnetaan historiankirjoituksessa myös nimellä Katolinen keskustapuolue. Puolue perustettiin vuonna 1870, ja se oli vuoteen 1933 saakka katolilaisen Saksan edustajana Saksan keisarikunnan ja Weimarin tasavallan tärkeimpiä puolueita.
Keskustapuolue oli natsipuolueen kiivaimpia vastustajia. Puolue menetti katolisen kirkon tuen Pyhän istuimen ja Saksan vuonna 1933 solmiman valtakunnankonkordaatin seurauksena.[1] Toisen maailmansodan jälkeen Zentrum menetti äänestäjiään ja jäseniään kristillisdemokraattiselle CDU:lle ja kuihtui pienpuolueeksi. Nykyinen Zentrum kantaa lisänimeä Älteste Partei Deutschlands – gegründet 1870 (suom. Saksan vanhin puolue – perustettu 1870).
Vuoden 1874 vaaleista lähtien keskustapuolue sai kansanäänestyksissä usein lähes 30 prosenttia äänistä ja 90–100 edustajaa Saksan valtiopäiville. Saksan keskustapuolueesta muodostui pian olennainen osa Saksan poliittista elämää.[2]
Keskustapuolue piti vuonna 1922 itseään kristinuskon perusarvoja toteuttavana kansanpuolueena. Saksan valtakunnan päättyessä keskustapuolue pyrki oikeuttamaan demokraattis-tasavaltalaisen yhteiskunnan kristillisen luonnonlain ajatuksella. Keskustapuolue vaati kansan suvereniteettia, kansalaisoikeuksia ja poliittisten mielipiteiden vapautta. Sotien välisenä aikana eurooppalaiset kristilliset ja kristillisdemokraatit pyrkivät rakentamaan vahvoja valtioita, jotka kykenisivät tarjoamaan samanlaista vakautta kuin maailmansotaa edeltävänä aikana.[2]
Weimarin perustuslakiin sitoutunut keskustapuolue ilmaisi täyden tukensa parlamentaariselle demokratialle ja vaati sosiaalisen hyvinvointivaltion edistämistä. Parlamentaarisen demokratian kannattajien ja vastustajien välisellä konfliktilla oli vakavia vaikutuksia Saksan vakauteen. Parlamentaarisen demokratian kannattajien ja vastustajien välisissä konflikteissa keskustapuolue asettui demokraattisten puolueiden puolelle. Joseph Goebbels kehotti keskustapuoluetta lopettamaan toimintansa puolueen ajamien yhteiskuntauudistusten vuoksi. Keskustapuolue lakkautettiin 1933 samaan aikaan kuin muut demokraattiset puolueet ja ammattiliitot.[2]