Kevättämäjärvi

Tämän päivän yhteiskunnassa Kevättämäjärvi:stä on tullut ajankohtainen aihe, jota on syytä syventää ja analysoida. Kevättämäjärvi on herättänyt kiinnostuksen eri alojen asiantuntijoissa ja ihmisissä syntyhetkestä tämän päivän vaikutuksiin. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Kevättämäjärvi:n eri puolia sen taloudellisista vaikutuksista sen vaikutukseen populaarikulttuuriin. Näillä linjoilla tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Kevättämäjärvi:n roolia jokapäiväisessä elämässämme. Samoin käsitellään Kevättämäjärvi:n ympärillä pyöriviä kiistoja ja keskusteluja tavoitteenaan rikastaa lukijoiden tietämystä ja luoda kriittistä pohdintaa tästä aiheesta.

Kevättämäjärvi
Кевятозеро, Kevjatozero

Kevättämäjärvi

Koordinaatit: 64°33′39″N, 33°14′57″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Belomorskin piiri
Kunta Sosnavitsa
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2013) 0











Kevättämäjärvi[1] (myös Kevätjärvi,[2] ven. Кевято́зеро, Kevjatozero) on kylä Karjalan tasavallan Belomorskin piirin Sosnavitsan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen järven pohjoisrannalla 92 kilometriä Sosnavitsasta luoteeseen. Kylässä ei ole vakituista asutusta (vuonna 2013)[3].

Suikujärven pogostaan kuulunut Kevättämäjärvi mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun lopun verokirjoissa. Kylän maille Muujärven (ven. Mujezero) saareen perustettiin samoihin aikoihin Pyhän Kolminaisuuden erämaaluostari, josta tuli osa Voijärven volostia. Kevättämäjärven kylä siirrettiin vuonna 1856 Voijärven yhteydestä Tunkuan seurakuntaan. Vuonna 1898 kylään perustettiin yksiluokkainen valtion koulu.[4] Tunkuan volostiin kuuluneessa kylässä oli vuonna 1905 41 taloa ja 133 asukasta[5].

Neuvostoaikana muodostettiin Tunkuan piirin kuulunut Kevättämäjärven kyläneuvosto, johon kuuluivat myös Lammintaustan (ven. Zalambino), Petškanvaaran (Petškinvaraka), Pompinvaaran (Pompinvaraka), Viikatehjärven (Kosoje Ozero), Voingin (Voinga) ja Votulman (Vatulma) kylät sekä 1920–1930-luvun vaihteessa syntynyt Kevättämäjärven metsätyöläisasutus. Vuonna 1933 niissä oli yhteensä 570 asukasta, joista lähes kaikki olivat karjalaisia.[6] Myöhemmin Kevättämäjärvi toimi Uskelan kyläneuvoston keskuksena[7]. Vuonna 1960 Uskelan kyläneuvosto liitettiin Tunkuan kyläneuvostoon, jonka keskus siirrettiin Uuden Maasjärven taajamaan[8]. 1960-luvulla kylän palvelut lakkautettiin ja suurin osa sen asukkaista muutti Uuteen Maasjärveen[9].

Kevättämäjärven rannoilta on löytynyt useita kivikautisia asuinpaikkoja[10]. Kylässä on paljon vanhoja karjalaistaloja ja Pyhän Nikolaoksen tsasouna[9]. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu 1800–1900-lukujen vaihteessa pystytetty Kolobovan aitta[10].

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 96. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.8.2015.
  2. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 2.8.2015.
  3. ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Viitattu 2.8.2015. (venäjäksi)
  4. ↑ Koškina, S. V.: Soroka–Belomorsk, 1919–1938: krajevedtšeskije zapiski, letopis, s. 209, 229, 274, 293. Petrozavodsk: Barbašina Je. A., 2013. ISBN 978-5-905699-08-5
  5. ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 196–197. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  6. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 9–10, 88. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  7. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 9. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  8. ↑ Izmenenija administrativno-territorialnogo ustroistva KASSR v 1960–1965 godah resources.krc.karelia.ru. Viitattu 2.8.2015. (venäjäksi)
  9. ↑ a b Lehtipuu, Markus: Karjala, suomalainen matkaopas, s. 301. (Toinen, korjattu painos maaliskuu 2001) Keuruu: Suomalainen matkaopas Finnish Guidebooks Oy, 2001. ISBN 952-9715-13-7
  10. ↑ a b Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 2.8.2015. (venäjäksi)