Nykymaailmassa Kiiltosilitys:stä on tullut erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Kiiltosilitys on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa riippumatta siitä, onko se sosiaalinen vaikutus, historiallinen merkitys tai vaikutus jokapäiväiseen elämään. Kiiltosilitys on herättänyt laajaa keskustelua eri aloilla sen alkuperästä kehitykseen ja mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kiiltosilitys:tä ja sen monia puolia tavoitteenamme tarjota laaja ja kattava yleiskatsaus tästä aiheesta.
Kiiltosilitys on kovaksi tärkätyn vaatteen osittainen silittäminen kiiltäväksi hankaamalla sitä kovalla alustalla. Tavallisesti kiiltosilitetään paidan etumus eli rintakappale, kalvosimet eli hihan rannekappaleet ja kaulus. Menetelmää käytettiin aiemmin varsinkin miesten juhlapaidoissa, sittemmin muotiin tuli himmeä tärkkäys.[1]
Vielä 1920-luvulla esimerkiksi Tampereen talouskoulussa kiiltosilitys oli yhtenä oppiaineena.[2]
Kiiltosilityksessä käytettiin sileäpohjaisia kiiltosilitysrautoja, jotka kuumennettiin erittäin korkeaan lämpötilaan, ja niitä käytettiin kiillottamaan erityisesti tärkättyjä liinavaatteita. Silitysraudan liikuttamiseen käytettiin toista kättä samalla, kun toisella kädellä levitettiin vaatteelle tärkkiä. Pystymallisia silitysrautoja käytettiin erityisesti silloin, kun haluttiin saavuttaa laadukas ja huoliteltu viimeistely vaatteille. Tällaiset silitysraudat kiinnitettiin joko jalustalle tai pitkien kahvojen kärkeen, mikä helpotti niiden käyttöä. Kiiltosilitystä varten oli tärkeää, että rauta oli hiottu sileäksi ja sen takaosan reunat oli pyöristetyt, jotta vaatekappaleet eivät vahingoittuisi. Raudan kuumuutta testattiin usein sylkäisemällä siihen tai hipaisemalla sitä sormella, varmistaen, että se oli riittävän kuuma silityksen suorittamiseen.[3]