Tämän päivän artikkelissa käsittelemme aihetta Kiinnisidottu, aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Kiinnisidottu on herättänyt suurta kiinnostusta sekä akateemisessa yhteisössä että ammatillisella alalla, johtuen sen merkityksestä nykymaailmassa. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Kiinnisidottu:een, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys tästä aiheesta. Analysoimme eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin ymmärtääksemme täysin Kiinnisidottu:n merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskunnassa.
| Kiinnisidottu | |
|---|---|
| Tyyli | draama |
| Pääosissa |
Kaija Pakarinen Aarno Sulkanen Asko Sahlman Maija-Liisa Peuhu |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Verkko | Yle TV1 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Åke Lindman |
| Käsikirjoittaja(t) | Liisamaija Laaksonen |
| Säveltäjä(t) | Lasse Mårtenson |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Kiinnisidottu on Liisamaija Laaksosen käsikirjoittama 3-osainen draamasarja. Sarjan on ohjannut Åke Lindman ja musiikin on säveltänyt Lasse Mårtenson. Sarja esitettiin ensimmäisen kerran Yle TV1:ssä vuonna 1994. Sarjan pääosissa ovat Kaija Pakarinen, Aarno Sulkanen, Asko Sahlman ja Maija-Liisa Peuhu. Sarja kuvattiin Polvijärven kylässä Pohjois-Karjalassa.[1]
Sarja kertoo keski-ikäisestä naisesta nimeltään Henna, joka asuu pienessä pohjoiskarjalaisessa kylässä, jossa hän hoitaa liikuntakyvytöntä äitiään. Henna on naimaton, vaikka kylän miehet katselevat häntä, ja häntä jopa kositaan. Hän on luopunut omista unelmistaan äitinsä tähden. Kun äiti viimein kuolee, ovat edessä suuret päätökset.
Sarjan tekijöistä Liisamaija Laaksonen, Kaija Pakarinen, Åke Lindman ja Pablo Sikow saivat Yleisradion koulutusrahaston televisiopalkinnon 1995. Sarja sai myös Telvis-lehdistöraadin kunniakirjan.[2]
Elävän kuvan vuosikirjassa 1995 Petri Kemppinen pitää Kiinnisidottua vuoden 1994 parhaana suomalaisena televisiotuotantona. Hän kutsuu sitä suomalaisen naisen myytiksi: ”uhrautuvasta katkeruudesta hienouteen siihen on koottu kaikki ne uskomukset jotka suomalaisen naisen elämään liittyvät”.[3] Helsingin Sanomien Mikael Fränti piti sarjaa klassisen hallittuna ja mestarillisena tuotantona, joka kertoo vavahduttavasti uhrautuvan suomalaisnaisen traagisen tarinan[4].