Kirjallisuusvuosi 1690

Tässä artikkelissa perehdymme Kirjallisuusvuosi 1690:n jännittävään maailmaan tutkimalla sen alkuperää, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykyään. Kirjallisuusvuosi 1690 on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena vuosikymmeniä, ja ajan myötä se on kehittynyt eri tavoin vaikuttaen sekä kulttuuriin että teknologian kehitykseen. Tämän kattavan analyysin avulla yritämme ymmärtää Kirjallisuusvuosi 1690:n merkitystä eri aloilla viihteestä tieteeseen, politiikkaan ja talouteen. Tavoitteemme on esittää täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä ilmiöstä tarjoamalla asiaankuuluvaa tietoa ja syvällistä analyysiä, joka rikastaa lukijan tietoa Kirjallisuusvuosi 1690:stä.

Kirjallisuusvuodet
1680168116821683168416851686 •   
168716881689 1690 169116921693
   1694169516961697169816991700
Vuodet
1687168816891690169116921693

Kirjallisuusvuosi 1690 käsittelee vuoden 1690 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.

Tapahtumia

  • Mattias Salamniuksen vanhaan suomalaiseen runomittaan kirjoittama Ilo-Laulu Jesuxesta kuvaa Jeesuksen elämää ja kärsimyshistoriaa. Se sisältää 29 laulua ja 2 265 säettä. Teos on Suomen huomattavin Ruotsin vallan aikainen runokirja, josta otettiin kahdensadan vuoden aikana peräti kuusitoista painosta.
  • Turun akatemian professori Daniel Achrelius[1] oli juhlarunojen sepittäjä. Merkittävimmän onnittelupuheensa, Scientiarum magnes, hän esitti vuonna 1690 kuningas Kaarle XI:n 35-vuotissyntymäpäivänä, joka samalla oli Turun akatemian 50-vuotisjuhla. Achrelius oli myös Suomen taitavin aikansa runouden tyylillisen erikoisuuden, kivityylin osaaja. Kivityylissä eripituiset rivit vuorottelivat symmetrisesti ja jokainen rivi tai rivipari sisälsi ajatuksellisen tai syntaktisen kokonaisuuden.[2]
  • Jakob Bernoulli otti käyttöön termin integraali.

Julkaisuja

Lähteet

  1. Daniel Achrelius Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin Yliopisto. Viitattu 29.12.2015.
  2. Iiro Kajanto: ”Achrelius, Daniel (1644–1692)”, Suomen kansallisbiografia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-441-X