Nykymaailmassa Klimavitšy on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Klimavitšy on vaikuttanut yhteiskunnan, talouden ja kulttuurin perusnäkökohtiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Klimavitšy:n roolia nykyisessä kontekstissa ja analysoimme sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Eri näkökulmien ja tapaustutkimusten kautta pyrimme ymmärtämään Klimavitšy:n ulottuvuutta ja vaikutusta eri aloilla sekä sen mahdollisuuksia muuttaa maailmaa tulevaisuudessa.
Klimavitšy, Klimovitši (Клімавічы, Климовичи) |
|
---|---|
![]() vaakuna |
|
![]() ![]() Klimavitšy, Klimovitši |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio |
![]() |
Alue | Mahiljoun alue |
Korkeus | 195–210[1] m |
Väkiluku (2010) | 17 000 |
Aikavyöhyke | UTC+3 |
Klimavitšy (valkoven. Клімавічы) eli Klimovitši (ven. Климовичи) on pienehkö kaupunki ja piiri Valko-Venäjän Mahiljoun maakunnan itäosissa Venäjän rajalla. Vuoden 2010 alussa Kastsjukovitšyn kaupungissa asui 17 000 ja koko piirissä 28 400 ihmistä.[2]
Klimavitšyn piiri rajoittuu etelässä Mahiljoun alueen Hotsimskin, Kastsjukovitšyn ja Krasnapollen piireihin ja lännessä Tšerykaun ja Krytšaun piireihin. Etelässä Klimavitšy piirin raja on samalla Valko-Venäjän ja Venäjän Smolenskin alueen välinen valtakunnanraja.[3]
Piirin länsiraja seuraa jonkin matkaa Dneprin sivuhaaran, Homelia (Gomel) kohti laskevan Sož-joen uomaa; koko piiri kuuluu Sožin valuma-alueeseen.
Itäisen Valko-Venäjän rautateiden risteyskaupunki Oršasta johtaa junarata Horki-Krytšau-Klimavitšy-Kastsjukovitšy-Venäjän Brjanskin alueen Unetšaan. Klimavitšyn rautatieasema sijaitsee runsas 2 kilometriä keskustan länsipuolella. Lisäksi piirin pohjoisosien läpi kulkee rata Mahiljou-Tšavusy-Krytšau-Smolenskin alueen Roslavl. Maanteitse (kantateitä P122, P43 ja P75) pitkin maakunnan pääkaupunki Mahiljouhun on 140 kilometriä.[1][3][4]
Družba-öljyputkin sivuhaara kulkee Brjanskin alueen Unetšasta muun muassa Kastsjukovitšyn, Klimavitšyn ja Horkin piirien kautta Navapolatskiin.[1][5].
Erityisesti Klimavitšyn piirin kaikkein läntisin osa on kärsinyt Tšernobylin ydinvoimalakatastrofin vaikutuksista. Vuoden 1996 yhteenvetokartan mukaan kaukokulkeuman tuomat cesium-137 -pitoisuudet ylsivät yhä paikoin 555–1 480 kBq/m²:n tasoon (pysyvän eli tiukan radioaktiivisuusvalvonnan alue). Kartan mukaan piirin keski- ja itäosissa pitoisuudet olivat matalampia.
Piirin merkittävimpiä teollisuuslaitoksia ovat Klimavitšyn likööri- ja votkatislaamo sekä jauhotehdas.[6]