Nykymaailmassa Kluuvin galleria on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Taloudellisista vaikutuksistaan kulttuuriin ja politiikkaan Kluuvin galleria on jatkuvasti kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -taustaisille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kluuvin galleria:n eri ulottuvuuksia, analysoimme sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Kluuvin galleria on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan alkuperästään nykypäivän merkitykseen, ja sen läsnäolo muokkaa edelleen yhteiskuntamme kulkua.
Kluuvin galleria oli Helsingin Kluuvissa sijainnut taidegalleria. Vuonna 1968 avattu galleria oli osa Helsingin taidemuseota.[1]
Galleriatila sijaitsi entisen Uschakoffin talon paikalla, joka purettiin vuonna 1965. Vain sen julkisivu ja pankkisali portaikkoineen säilytettiin. Sisäosat purettiin ja saneerauksen suunnitteli arkkitehti Aarno Ruusuvuori. Ruusuvuori suunnitteli rakennuksen neljänteen kerrokseen Kluuvin gallerian. Tila rakennettiin alun perin yksityistä galleriaa, Taidesalonkia varten. Ennen Taidemuseo Meilahden valmistumista kaupungin taidemuseo esitteli galleriassa vuosittain myös museon uusia taideostoja. Gallerian tilat peruskorjattiin vuonna 1999.[2]
Vuonna 2006 Helsingin kaupunki harkitsi siirtävänsä gallerian toiminnan vanhan linja-autoaseman tiloihin Kamppiin. Varta vasten näyttelytilaksi rakennettuun galleriaan haluttiin sijoittaa Helsingin kaupungin tietokeskuksen kirjasto.[3] Suunnitelmat eivät toteutuneet.
Keväällä 2014 Kluuvin gallerian toiminta päätettiin lopettaa. Gallerian toiminta siirettiin Helsingin taidemuseon uusiin tiloihin Tennispalatsiin syksystä 2015 alkaen. Siirtoa perusteltiin alhaisilla kävijämäärillä sekä taloudellisilla säästöillä.[4][5] Tennispalatsissa Helsingin taidemuseon nykytaiteen galleria toimii nykyisin nimellä HAM-galleria.[6]
Useat taiteilijat ja aktivistit vastustivat gallerian siirtoa.[4] Helsingin taidemuseon johtokunnan puheenjohtaja Thomas Wallgren totesi, että aikaan saatu vuosisäästö, 40 000 euroa, ei yksin riitä muuton perusteeksi, kun kaupungissa on samaan aikaan vireillä kallis Guggenheim-hanke. Hän oli silti varovaisesti muuton kannalla.[5][7]
Galleria profiloitui ajankohtaisen kuvataiteen esittelyyn. Se pyrki tarjoamaan tilaisuuksia sellaisille näyttelyprojekteille, joita muualla Helsingissä on vaikea toteuttaa.[2]
Kluuvin näyttelytilan vuokra on kolmesta viikosta oli 505 euroa, eikä provisiota teosmyynnistä tarvinnut maksaa. Vertailun vuoksi Etelärannassa sijaitseva, kuvanveistäjien liiton galleria Sculptor peri ei-jäseniltä 3 100 euroa.[5]
Kluuvin galleriaan haettiin näyttelyaikoja vuosittain noin 200. Näyttelyaikoja myönnettiin 15–17.