Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Koivu ja tähti, joka on tällä hetkellä tärkeä kysymys, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Koivu ja tähti on ollut alan asiantuntijoiden sekä sen vaikutusten ja laajuuden paremmasta ymmärtämisestä kiinnostuneiden tutkimusten, analyysien ja pohdinnan kohteena. Vuosien varrella Koivu ja tähti on kehittynyt ja saanut erilaisia vivahteita, mikä tekee siitä erittäin monimutkaisen ja moniulotteisen asian. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää perehtyä sen tärkeimpiin puoliin, sen seurauksiin ja mahdollisiin seurauksiin yksilön ja kollektiivin tasolla. Tässä artikkelissa perehdymme Koivu ja tähti:n universumiin ja käsittelemme sen monia puolia tavoitteenaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Koivu ja tähti | |
---|---|
Björken och stjärnan | |
![]() Koivu ja tähti |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Zachris Topelius |
Kieli | ruotsi |
Julkaistu | 1865-1896 |
Suomennos | |
Suomentaja | Aatto Suppanen |
Kustantaja | WSOY |
Julkaistu | 1893 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Koivu ja tähti (alkukielellä ruotsiksi "Björken och stjärnan") on Sakari Topeliuksen tunnetuimpia satuja. Satu ilmestyi kokoelmassa Läsning för barn (suomeksi "Lukemista lapsille, suomentaja Aatto Suppanen, Werner Söderström, 1893). Satu kertoo koti-ikävästä ja luottamuksesta Jumalaan niin kuin monet muutkin Topeliuksen sadut.
Koivu ja tähti kertoo Suomesta isovihan aikana Venäjälle kaapattujen pojan ja tytön kotimatkasta. Lapsien ainoa kodin tuntomerkki on talon pihalla kasvava koivu, jonka oksilla he muistavat lintujen aamuisin laulaneen ja oksien välistä tähden iltaisin välkkyneen. Välittämättä muiden kauhisteluista he lähtevät matkaan, ja vuoden matkanteon jälkeen he kahden pikkulinnun opastamana löytävät kotinsa. Vanhemmat ilahtuvat suuresti, kun saavat kahden kuolleen lapsen tilalle elävät. Lapset käsittävät, että linnun muodossa olleet enkelit olivatkin heidän kuolleet siskonsa.
Sakari Topeliuksen isän isoisä Kristoffer Toppelius pakeni isonvihan aikaan vuonna 1714 sisarustensa ja äitinsä kanssa Oulusta Muhokselle piilopirttiin. Kasakat kuitenkin ryöstivät pojan ja veivät Venäjälle. Venäjällä hän pääsi asumaan lapsettoman pariskunnan taloon, sai uuden, venäläisen nimen ja opiskeli venäläisessä koulussa.
Vuosien kuluttua Kristoffer karkasi, ja kulkiessaan aina auringonlaskua kohti pääsi Viipuriin. Viipurista hän pääsi laivalla Tukholmaan, missä sattumalta kohtasi äitinsä satamassa. Äiti ja lapset muuttivat lopussa takaisin Ouluun ja Kristoffer pääsi takaisin samaan pihapiiriin, josta he olivat muuttaneet Muhokselle. Pihassa kasvoi koivu, jonka oksain haarasta näkyi illalla tähti. Suvun tapahtumat mielessään Sakari Topelius kirjoitti sadun "Koivu ja tähti".[1][2]
Sadun mukaan on nimetty: