Kojiki

Nykyään Kojiki on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Yhteiskunnallisen merkityksensä ja vaikutuksensa ansiosta Kojiki:stä on tullut kiinnostava kohde niin teollisuudelle, hallitukselle kuin tutkijoillekin. Kojiki on ollut perustamisestaan ​​nykyiseen kehitykseen asti tutkimuksen, keskustelun ja innovaation kohteena, mikä on johtanut laajempaan tietoon ja ymmärrykseen sen tärkeydestä. Tässä artikkelissa tutkimme Kojiki:n eri puolia analysoimalla sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja sen vaikutusta tulevaan kehitykseen.

Kojiki (jap. 古事記, suom. Vanhojen asioiden kronikka) on yksi vanhimmista säilyneistä japanilaisista kirjoista ja vanhin tunnettu japanilainen historiateos. Se on valmistunut vuonna 712 ja siinä kerrotaan Japanin historia maailman luomisesta keisarinna Suikon hallituskauteen 600-luvun alussa.

Kojiki luotiin korostamaan keisarin asemaa ja jumalallista alkuperää kiinalaisen mallin mukaan. Se saattaa perustua aiempiin, mahdollisesti tuhoutuneisiin heimokronikoihin. Kirjan esipuheessa Ō no Yasumaro kertoo keisarinna Genmein määränneen hänet kirjoittamaan Kojikin keisari Tenmun hovipalvelija Hieda no Aren ulkomuistista kertomien, vanhemmista kronikoista opeteltujen tietojen mukaan. Kronikka jakautuu kolmeen osaan: ensimmäinen osa käsittää mytologisen luomiskertomuksen, toinen osa käsittelee keisari Jinmua, Yamaton valtion perustamista sekä viittätoista Jinmua seurannutta legendaarista keisaria ja kolmas osa kahdeksaatoista seuraavaa keisaria.[1]

Vuonna 720 valmistui seuraava kronikka, Kojikia laajempi Nihonshoki.

Kojiki-den

Kojiki-den

Motoori Norinaga julkaisi Edo-kaudella 44-osaisen tutkimuksen Kojikista nimeltä Kojiki-den (jap. 古事記伝).

Lähteet

  1. ↑ Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri, s. 301–304. Otava, 1994. ISBN 951-1-12746-2

Aiheesta muualla