Kolgujevin öljyterminaali

Aihe Kolgujevin öljyterminaali on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua vuosien ajan. Ajan mittaan Kolgujevin öljyterminaali on osoittautunut ajankohtaiseksi ja tärkeäksi aiheeksi yhteiskunnan eri alueilla. Kolgujevin öljyterminaali on herättänyt niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion maailmanlaajuiseen talouteen kohdistuvasta vaikutuksestaan ​​populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Kolgujevin öljyterminaali:n eri puolia ja erittelemme sen vaikutuksen, merkityksen ja kehityksen ajan myötä. Kriittisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Kolgujevin öljyterminaali:n monimutkaisuuden ja tärkeyden nykyään.

Kolgujevin öljyterminaalin sijainti Barentsinmerellä Nenetsian Kolgujevin saaren koillispuolella
Kolgujevin öljyterminaalin sijainti Barentsinmerellä Nenetsian Kolgujevin saaren koillispuolella
Kolgujevin öljyterminaali
Kolgujevin öljyterminaalin sijainti Barentsinmerellä Nenetsian Kolgujevin saaren koillispuolella

Kolgujevin öljyterminaali eli Kolgujevin saaren öljyterminaali (ven. Нефтяной терминал (в районе острова) Колгуев, Neftnoi terminal (v raione ostrova) Kolgujev, RU KYI[1]) on Venäjän Nenetsian autonomisen piirikunnan Zapoljarnyin piirin Kolgyjevin saaren maalaiskunnassa sijaitseva, öljyn ja öljytuotteiden vientiin keskittynyt pieni vientiterminaali.[2]

Kolgujevin saaren ensimmäinen öljykenttä löydettiin koeporauksissa vuonna 1982.[3] Nykyisin tuotanto-oikeudet ja vientiterminaali kuuluvat Lukoil-öljykonserniin.[4] Saaren öljykentillä tuottettu öljy jalostetaan osittain paikan päällä saarella.[5] Vientiterminaalin varastosäiliöt sijaitsevat saarella ja terminaalin lastauspiste (putken pää) muutamia kilometrejä saaren koillispuolella Barentsinmerellä, noin 15 kilometriä öljykentästä pohjoiseen.

Öljyntuotanto ja öljytuotteiden vienti Kolgujevin saarelta on pienimuotoista. Satamaa lähempi öljykenttä on tuottanut 15 tuotantovuoden aikana kaikkiaan noin 2 miljoonaa tonnia öljyä.[3] Viime vuosina tuotantantomäärät ovat olleet joitain kymmeniä tuhansia tonneja vuodessa.

Lähteet

  1. ↑ United Nations Code for Trade and Transport Locations (UN/LOCODE) (YK:n koodi kauppa- ja liikennepaikoille (UN/LOCODE)) unece.org. Viitattu 3.3.2013. (venäjäksi)
  2. ↑ Licence Area Maps - Location map - Peschanoozerskoye field (kartta gif-tiedostona) Urals Energy, uralsenergy.com. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b Alexander Matveichuk: First Oil of the Russian Arctic (Kohta "The Arctic oil sensation of 1982") Oil of Russia, 4/ 2012. Oil of Russia/ Lukoil, oilru.com. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Arcticneft Urals Energy, uralsenergy.com. Arkistoitu 1.10.2012. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Arcticneft - Refining & Marketing Urals Energy, uralsenergy.com. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla