Kongon demokraattinen tasavalta

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Kongon demokraattinen tasavalta:tä perusteellisesti ja kaikkea, mitä tämä aihe sisältää. Kongon demokraattinen tasavalta on aihe, joka ansaitsee analysoinnin eri näkökulmista, alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen ja sen vaikutuksiin eri aloilla. Seuraavilla riveillä perehdymme Kongon demokraattinen tasavalta:n tärkeimpiin näkökohtiin, paljastamme sen mahdolliset vaikutukset ja tarjoamme maailmanlaajuisen näkemyksen tästä aiheesta. Olitpa sitten tuttu Kongon demokraattinen tasavalta tai uusi aihe, tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja ajantasainen kuva tästä ongelmasta, ja se kutsuu sinua pohtimaan ja lisäämään ymmärrystäsi Kongon demokraattinen tasavalta:stä.

Kongon demokraattinen tasavalta
Repubilika ya Kôngo ya Dimokalasi
République démocratique du Congo
Jamhuri ya Kidemokrasia ya Kongo
Republíki ya Kongó Demokratíki
Ditunga dia Kongu wa Mungalaata
Kongon demokraattisen tasavallan lippu. Kongon demokraattisen tasavallan vaakuna.
lippu vaakuna

Kongon demokraattisen tasavallan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Kongon demokraattisen tasavallan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto Puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Félix Tshisekedi
Judith Tuluka Suminwa
Pääkaupunki Kinshasa
4°19′30″S, 15°19′20″E
Muita kaupunkeja Lubumbashi, Mbuji-Mayi, Kananga, Kisangani
Pinta-ala
– yhteensä 2 345 410 km²[1] (sijalla 12)
– josta sisävesiä 3,3 %
Väkiluku (2022) 108 407 721[2] (sijalla 20)
– väestötiheys 46 as. / km²
– väestönkasvu 3,14 %[2] (2022)
Viralliset kielet ranska
kongo (kansallinen)
lingala (kansallinen)
luluanluba (kansallinen)
swahili (kansallinen)
Lukutaito 77,3 %
Valuutta Kongon frangi (CDF)
BKT (2020)
– yhteensä 96,03 mrd. USD (PPP, arvio)[2]  (sijalla 91)
– per asukas 1 100 USD[2]
HDI (2019) 0,480[3] (sijalla 175)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 19,7 %[2]
– teollisuus 43,6 %[2]
– palvelut 36,7 %[2]
Aikavyöhyke UTC+1 / UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Belgiasta
30. kesäkuuta 1960
Lyhenne CD
Kansainvälinen
suuntanumero		 +243
Tunnuslause Justice – Paix – Travail (Oikeus – rauha – työ)
Kansallislaulu ”Debout Congolais”

Kongon demokraattinen tasavalta (ransk. République démocratique du Congo, kongoksi Repubilika ya Kôngo ya Dimokalasi) on valtio Keski-Afrikassa. Se sijaitsee päiväntasaajalla, Kongojoen ympäristössä. Se on pinta-alaltaan ja väestöltään Afrikan viiden suurimman valtion joukossa. Runsaista luonnonvaroista huolimatta väestöstä merkittävä osa elää köyhyydessä, ja nälkä sekä tarttuvat taudit vaivaavat monia. Maan itäosissa on jatkuvasti levotonta. Kongossa asuu yli 200 eri etnistä ryhmää, jotka puhuvat yli 200 kieltä. Maan virallinen kieli on ranska.

Erotuksena Kongon tasavallasta eli Brazzavillen Kongosta maasta käytetään toisinaan täsmennystä Kinshasan Kongo tai Kongo-Kinshasa maan pääkaupungin mukaan. Kongon naapurimaat ovat Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Etelä-Sudan, Uganda, Ruanda, Burundi, Sambia, Tansania ja Angola.[4] Maalla on pieni 37 kilometriä pitkä rannikkokaistale Guineanlahdella.

Ennen vuotta 1971 maata saatettiin kutsua nimellä Belgian Kongo[5] tai Leopoldvillen Kongo silloisen pääkaupungin mukaan. Vuosina 1971–1997 maan nimi oli Zaire[6].

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nimellä kongolainen tai kinshasankongolainen.[7]

Maantiede

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan maantiede
Kongon demokraattisen tasavallan kartta.
Heinäkuinen Kongon demokraattinen tasavalta satelliittikuvassa.

Kongon demokraattinen tasavalta sijaitsee päiväntasaajalla ja sen pinta-ala on 2 345 410 neliökilometriä, josta 3,3 prosenttia on vettä, eli se on suurin piirtein Länsi-Euroopan kokoinen. Maa sijaitsee pääosin Afrikan sydämessä Kongon altaassa ja se on sademetsävaltio. Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki on Kinshasa.[6]

Kongon demokraattisella tasavallalla on rantaviivaa vain 37 kilometriä[4] Atlantin valtameren rannikolla. Valtion itärajan muodostaa Itä-Afrikan hautavajoaman läntinen haara vuoristoineen ja järvineen (Afrikan suuret järvet). Täällä sijaitsee maan korkein vuori, 5109 m korkea Margharetan huippu Ruwenzori-vuoristossa. Virungavuoret ovat tuliperäisiä. Valtion läpi virtaava Kongojoki on koko Afrikan toiseksi pisin joki ja Amazonin jälkeen vesimäärältään maailman suurin. Se alkaa Katangan ylängöltä ja kaartaa ensin pohjoiseen, sitten takaisin etelään ylittäen päiväntasaajan kahdesti.[8][9]

Maan ilmastoa määrittää pasaatien kohtaamisvyöhyke. Päiväntasaajan kohdalla on kuuma ja kostea vyöhyke, jossa sataa vuoden jokaisena kuukautena. Sen etelä- ja pohjoispuolella trooppisilla alueilla on selkeä sade- ja kuivan kauden vaihtelu. Länsirannikolla on merellisen ilmaston alue, ja vuoristossa viileämpää vuoristoilmastoa.[9]

Kongojoen valuma-alueella elää noin 10 000 kasvilajia, joista noin kolmannes on kotoperäisiä. Siellä tavataan myös lukuisia uhanalaisia eläinlajeja, ja kaikkiaan yli 400 nisäkäslajia, tuhat lintulajia ja 700 kalalajia.[10]

Kongossa on yhdeksän kansallispuistoa[11], joista viisi on Unescon maailmanperintökohteita: Garamban kansallispuisto, Kahuzi-Biegan kansallispuisto, Okapin eläintensuojelualue, Salongan kansallispuisto ja Virungan kansallispuisto.[12] Viimeiset luonnonvaraiset zairenleveähuulisarvikuonot elävät Garamban kansallispuistossa. Virunga ja Kahuzi-Biega tunnetaan gorilloistaan, Okapissa on okapien lisäksi metsänorsuja. Salongan kansallispuisto on koko Afrikan suurin trooppisen sademetsän suojelualue.[13]

Historia

Esihistoria

2000 eaa. lähtien 500-luvulle saakka bantuja vaelsi nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueelle luoteesta alueella asuneiden pygmien sekaan ja tilalle. Myöhemmät kansanvaellukset pohjoisesta Sudanista ja Itä-Afrikasta lisäsivät kansojen määrää alueella. Bantut toivat mukanaan Länsi-Afrikasta raudantekotaidon ja viljelymenetelmiä sekä -lajikkeita.[14]

Paikalliset kuningaskunnat

Kongon demokraattisen tasavallan alueella kehittyi ennen Belgian valtaa omaperäisiä kulttuureja. Kongo-joen alajuoksulla syntyi 1100-luvulta alkaen joukko kaupunkivaltioita, joiden liittyessä yhteen muodostui Kongon kuningaskunta, jonka kukoistuskausi kesti 1300-luvun lopulta melkein 1800-luvun loppuun. Maan itäosassa, Lualaba-joen varrella alkoi kehittyä 400-luvulla Upembaksi kutsuttu yhteiskunta, josta merkittävä Luban kuningaskunta sai alkunsa. Tämä keskushallintoinen kuningaskunta vallitsi maan kaakkoisosassa 1500-luvulta 1800-luvun loppuun. Myös Ruandan, Lundan ja Chokwen kuningaskunnat ovat vaikuttaneet nykyisen Kongon ja sen naapurimaiden alueella. Lundan keskus oli nykyisessä Katangan maakunnassa, Chokwet saattoivat lähteä Kasain alueelta, mutta asettuivat nykyisen Angolan puolelle.[15]

Belgian-vallan aika

Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka purjehti Kongoon oli portugalilainen Diego Cão. Hänen vaikutuksestaan Kongon kuningas Afonso I kääntyi kristinuskoon ja avasi maan kaupalle ja muulle eurooppalaiselle vaikutukselle. Kongoa ei kuitenkaan yritetty kolonisoida ennen kuin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Belgian kuningas Leopold II sai maan haltuunsa brittiläisen tutkimusmatkailija Henry Stanleyn avulla.[16]

Leopold II sai Kongon vapaavaltion virallisesti haltuunsa Berliinin konferenssissa 1885. Hän sai sen henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Aluetta hallitsemaan perustettiin ”filantrooppinen” osakeyhtiö Association Internationale Africaine, jonka ainut osakkeenomistaja oli Leopold II.[17] Motiivit olivat taloudelliset. Kongosta saatiin ensin norsunluuta ja myöhemmin luonnonkumia, jota uusi kumiteollisuus tarvitsi. Kaupallisiin tavoitteisiin päästiin poikkeuksellisen julmalla terrorilla, jotta epäinhimillistetyt alamaiset hankkisivat mahdollisimman paljon kumia isännilleen. Kun tieto olosuhteista paljastui 1900-luvun alussa, siitä syntyi kansainvälinen skandaali. Kuolleiden määräksi on arvioitu myöhemmin 4–8 miljoonaa,[18] toisten arvioiden mukaan jopa 10 miljoonaa eli puolet silloisesta väestöstä.[19] Kuningas Leopoldin ahne ja julma politiikka Kongossa sai aikaan kansainvälistäkin pahennusta. Tämän takia alue muutettiinkin vuonna 1908 kuninkaan yksityisomaisuudesta Belgian siirtomaaksi nimellä Belgian Kongo. Siirtomaaisännän nimi nimen alussa tarvittiin erottamaan se naapurimaasta Ranskan Kongosta eli nykyisestä Kongon tasavallasta. Pakkotyö jatkui myös siirtomaa-aikana. Belgialaiset pyrkivät rakentamaan sellaista infrastruktuuria, joka tuki resurssien vientiä pois maasta. Muuten se laiminlöi maan kehittämistä.[19]

Itsenäistyminen ja Kongon kriisi

Pääartikkeli: Kongon kriisi

Kongo itsenäistyi Belgiasta rauhanomaisesti vuonna 1960[16], joskin Belgia puuttui pitkään sen sisä- ja talouspolitiikkaan. Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen alkoi viisivuotinen Kongon kriisi, josta tuli yhdistelmä itsenäisyystaistelua, rikkaimpien alueiden separatismia, kylmän sodan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton proxy-sotaa, vallankaappauksia ja YK:n rauhanturvaoperaatioita. Maa ajautui poliittisesti epävakaaseen tilaan, joka jatkui viisi vuotta. Eri puolilla maata virisi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä, jotka kaikki kukistettiin ulkovaltojen ja YK:n tuella.[16]

Lumumba neuvostoliittolaisessa postimerkissä.

Maassa pidettiin vuonna 1960 parlamenttivaalit, jotka voitti MNC-L (Kongon kansallisliike). Sen johtajasta Patrice Lumumbasta tuli Kongon ensimmäinen pääministeri. Presidentiksi valittiin Joseph Kasa-Vubu ABAKO:sta.[16] Etelä-Kasain maakunta julistautui itsenäiseksi 14. kesäkuuta. Sen presidentiksi nousi Albert Kalonji.[20] Heinäkuussa 1960 armeija kapinoi ja Katangan maakunta julistautui itsenäiseksi Moise Tšomben johdolla. Tšombe pyysi Belgian asevoimien tukea, mihin Belgia suostui muodollisesti kansalaistensa suojelemiseksi. YK:n turvallisuusneuvosto päätti lähettää maahan joukkoja palauttamaan järjestystä, mutta niiden ei sallittu puuttua maan sisäisiin asioihin.[16] Lumumba pyysi Neuvostoliiton joukkoja Kasaihin, mikä suututti Yhdysvallat, joka alkoi tukea Kasa-Vubua ja armeijan komentajaa Joseph-Désiré Mobutua.[21] 5. syyskuuta Kasa-Vubu ilmoitti radiossa Lumumban erosta, johon Lumumba vastasi ilmoittamalla presidentin pidätyksestä.[22] Viikon kuluttua Lumumban aiemmin johtajaksi nimittämä Mobutu asetti hänet kotiarestiin ja kaappasi vallan CIA:n tuella. Lumumba teloitettiin myöhemmin.[23][21]

YK aloitti seuraavana vuonna Katangan suurelta osin valkoisten palkkasoturien riisumisen aseista ja maakunnan liittämisen takaisin Kongoon. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld, joka oli ollut aktiivinen Kongon kysymyksen ratkaisemisessa, sai samana vuonna surmansa häntä kuljettaneen lentokoneen maahansyöksyssä Kongossa. Kongolaiset joukot liittivät Kasain maahan nelikuukautisen sotilasoperaation jälkeen. Katanga saatiin YK-joukkojen haltuun tammikuuhun 1963 mennessä.[24]

Itä- ja Kivun maakunnissa puhkesi alkuvuodesta 1964 Simba-kapina, jonka seurauksena Moise Tšombe nimitettiin pääministeriksi. Kapinalliset ottivat 1 600 länsimaalaista panttivankia. Kongo pyysi myös Yhdysvaltain ja Belgian apua, jotka vapauttivat eurooppalaiset panttivangit.[25]

Presidentti Kasa-Vubu erotti 13. lokakuuta 1965 pääministeri Moise Tšomben ja asetti väliaikaisen hallituksen, jonka johtoon tuli Evariste Kimba.[26] 25. marraskuuta 1965 armeijan komentaja Joseph-Désiré Mobutu, joka tunnettiin paremmin myöhemmällä nimellään Mobutu Sese Seko, kaappasi vallan länsimaiden tuella ja perusti yksipuoluejärjestelmän. Entinen pääministeri Tšombe joutui syytetyksi ja pakeni maasta. Länsimaat pitivät Mobutua takeena kommunismia vastaan. Hänen hallintoaan on syytetty ihmisoikeuksien rikkomisesta, sorrosta, henkilökultista ja rehottavasta korruptiosta, jopa niin paljon, että hallinnolle on annettu pilkkanimi ”kleptokratia”.[27]

Mobutu hankki itselleen suuren omaisuuden kavaltamalla valtion omaisuutta ja vaatimalla lahjuksia: miljardeja dollareita talletettiin ulkomaisille pankkitileille.[28]

Mobutun valtakausi

Pääartikkeli: Mobutu Sese Seko
Mobutu Sese Seko ja Richard Nixon Washingtonissa vuonna 1973.

Mobutun hallinto oli aluksi epäpoliittinen ja jopa politiikan vastainen. Hänen mukaansa poliitikot olivat viidessä vuodessa raunioittaneet maan, ja viiden vuoden kuluttua maassa ei olisi enää poliittisia puolueita. Mobutu sai hätätilahallinnon vallitessa lähes täyden vallan ja pyrki leikkaamaan poliitikkojen valtaa. Maakuntien määrää vähennettiin ja niiden itsehallintoa leikattiin. Parlamentti menetti merkityksensä ja ajoittain lakkautettiin.

Vuonna 1966 Mobutu perusti vapaaehtoisliikkeen ”Tasavallan vapaaehtoiset joukot” ja pyrki kokoamaan taakseen kansanliikettä. Hän nimitti itsensä ”toiseksi kansallissankariksi” Lumumban jälkeen, jota oli ollut syrjäyttämässä. Vuonna 1967 luotiin Vallankumouksen kansanliike (Mouvement Populaire de la Révolution; MPR), joka oli vuoteen 1990 asti ainut sallittu puolue. Sen jäsenyydestä tuli kaikille kansalaisille pakollinen.[29] Myös kaikki ammattiliitot yhdistettiin yhdeksi suuremmaksi liitoksi.

Mobutua vastaan oli aluksi vastarintaa. Vuonna 1966 neljä ministeriä pidätettiin ja teloitettiin julkisesti syytettynä vallankaappauksen suunnittelusta. Katanganin kapina murskattiin, kuten myös valkoisten palkkasoturien kapina vuonna 1967. Vuoteen 1970 mennessä lähes kaikki vastarinta oli kukistettu ja hallitus saanut maan hallintaansa.

Korostaakseen afrikkalaista identiteettiä Mobutu nimesi maansa uudelleen Zaireksi lokakuussa 1971.[30] Hän määräsi kaikki luopumaan kristityistä nimistä ja 1972 hän otti itselleenkin uuden afrikkalaisperäisen nimen Mobutu Sese Seko Kuku Ngbendu Wa Za Banga (”Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija, joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen”), joka lyheni arkikäytössä muotoon Mobutu Sese Seko.[31] Länsimaisten pukujen tilalle tuli abacost-niminen vaate, jonka käyttäminen oli pakollista virkamiehille ja ministereille. Lisäksi Kongon suurimmat kaupungit saivat uudet afrikkalaiset nimet – esimerkiksi Léopoldvillestä tuli Kinshasa, Elisabethvillestä Lubumbashi ja Stanleyvillestä Kisangani.[29][32][33]

Mobutu kansallisti ulkomaalaisomisteiset yhtiöt ja ajoi eurooppalaiset ulos Zairesta 1973. Tästä seurasi niin syvä ja vakava talouden romahdus, että sijoittajia piti kosiskella takaisin 1976. Harvat palasivat.[34] Mobutun epäonnistuneen talouspolitiikan vuoksi luonnonrikkauksistaan kuulun Zairen talous ajautui kriisiin ja hyperinflaatioon.[35]

Mobutu tarvitsi avustuksia entiseltä siirtomaaisännältä Belgialta, Ranskalta ja Yhdysvalloilta hillitäkseen Angolasta käsin toimivien Katanganin kapinallisten hyökkäyksiä vuosina 1977 ja 1978.[31] Mobutun uudelleenvalinnasta äänestettiin 1977 ja 1984, mutta kummallakaan kerralla hänellä ei ollut vastaehdokkaita.[31][36] Mobutun ympärille luotiin vaikuttava henkilökultti, jonka ylläpitämiseksi julkisille paikoille pystytettiin Mobutua esittäviä muotokuvia ja tiedotusvälineissä levitettiin häntä ylistävää propagandaa. Vuonna 1983 Mobutu nimettiin sotamarsalkaksi.

Mobutun valtakauden aikana hänen henkilökohtainen varallisuutensa kasvoi, ja lopulta sen arvioitiin olevan noin viiden miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruinen.[32] Hänen ulkomaalaisille pankkitileille tallettamansa summa vastasi suuruudeltaan Zairen valtionvelkaa. Valtaisan omaisuutensa Mobutu hankki ohjaamalla Zairen vientituotteista – kullasta, kuparista, timanteista ja öljystä – saadut tulot itselleen. Samalla kansa köyhtyi niin suuresti, ettei palkkoja voitu maksaa. Kaupunkien infrastruktuuri romahti ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Zairen ainoita hyvätuloisia olivat Mobutun sukulaiset ja ystävät. Mobutun vallastasyöksemisen aikaan maan talous oli vaipunut itsenäisyyttä edeltävälle vuoden 1958 tasolle,[37][38] vaikka väkiluku oli kolminkertainen tuolloiseen nähden.

Diktatuurista huolimatta monet länsimaat, erityisesti Yhdysvallat ja Ranska, ja Kansainvälinen valuuttarahasto tukivat Mobutun hallintoa, sillä tämä oli omaksunut aatteekseen antikommunismin. Mobutun kannatuksen takana oli myös länsimaiden halu päästä käsiksi Zairen mittaviin luonnonvaroihin, ja kommunismin uhan patoaminen keskisessä Afrikassa.[34] Erityisesti Yhdysvaltain suhteet Zaireen pysyivät lämpiminä; Jimmy Carterin hallinto antoi puolet Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan varatuista kehitysapuvaroista Kinshasan Kongoon, ja esimerkiksi Ronald Reaganin hallinnon aikana Mobutu vieraili Valkoisessa talossa kolme kertaa. Vuonna 1980 Yhdysvaltain edustajainhuone äänesti sotilasavun lopettamisesta Zairelle, mutta senaatti kumosi päätöksen. Neuvostoliiton luhistuminen ja kylmän sodan päättyminen pakotti Mobutun muuttamaan politiikkaansa demokraattiseen suuntaan. Vuodesta 1990 alkaen maa siirtyi monipuoluevaltaan, ja perustettiin kansalliskokous, joka nimitti pääministerin oppositiosta ja alkoi järjestellä parlamenttivaaleja.[39] Kylmän sodan päätyttyä Zaire ei pystynyt ylläpitämään korruptoituneen hallintonsa oikeutusta pelkällä kommunismin vastaisella diplomatialla. Yhdysvallat menetti kiinnostuksensa köyhään valtioon, ja maan sisäiset levottomuudet lisääntyivät. Mobutu joutui hyväksymään yksipuoluejärjestelmän lakkautuksen pakon edessä, mutta teki silti kaikkensa, jotta poliittinen valta pysyisi hänen käsissään.[40]

Mobutun kauden jälkeen

Pääartikkelit: Ensimmäinen Kongon sota ja Toinen Kongon sota
Kabila vallassa (Laurent Kabila 1997–2001 ja Joseph Kabila 2001–2019)

Ruandasta Ruandan isänmaallisen rintaman voittoa paenneet pakolaiset, lähinnä Ruandan kansanmurhan jälkeisiä tutsien kostotoimia pelänneet hutut, saattoivat Kongon itäosan sekasorron valtaan. Siellä jo 1960-luvulla ilman menestystä kapinoinut Laurent Kabila, jota Che Guevara oli käynyt tukemassa 1960-luvulla, käytti tilaisuuden hyväkseen ja johti ”Demokraattisten voimien liiton Kongon vapauttamiseksi” (AFDL) ensimmäisessä Kongon sodassa (1996–1997) Mobutua vastaan ja onnistui syöksemään hänet vallasta vuonna 1997.[41] AFDL:n joukkojen pääosa oli tutseja. Sitä tukivat Suurten järvien alueen valtioiden johtajat, lähinnä Ruandan Paul Kagame ja Ugandan Yoweri Museveni. AFDL eteni Kongojokea alas kohdaten vain vähäistä vastarintaa Kinhasan armeijan joukkojen vaihtaessa puolta. Kabila sai uskottavuutta ollessaan Mobutun pitkäaikainen vastustaja ja Patrice Lumumban kannattaja. 16. toukokuuta 1997 monikansalliset joukot etenivät Lubumbashin lentokentälle neuvottelujen keskeytyessä ja Mobutu pakeni maasta. Samana päivänä Kabila julistautui presidentiksi.[16] Vuonna 1997 valtion nimi muutettiin Zairesta takaisin Kongon demokraattiseksi tasavallaksi. [6]

Kabilaa alettiin kuitenkin pian syyttää edeltäjänsä kaltaisesta itsevaltaisuudesta ja korruptiosta.[42] Hän kääntyi ruandalaisia tukijoitaan vastaan näiden kieltäydyttyä vetäytymästä maan rikkaista itämaakunnista. Heinäkuussa 1998 Kabila vaati Ugandan ja Ruandan joukkojen poistumista maasta.[43]

Tämän jälkeen Ugandan ja Ruandan tukemat kapinalliset aloittivat sotatoimet, kun taas Zimbabwe, Angola, Namibia, Tšad ja Sudan tukivat Kabilan hallintoa.[44] Maassa oli vuosien ajan zimbabwelaisia joukkoja, enimmillään 11 000 miestä, joiden varustaminen ja ylläpito tulivat Zimbabwelle kalliiksi.[45] Tätä pidettiin yhtenä syynä maan myöhempään talousromahdukseen.


Joseph Kabila vuonna 2003.

Tulitauosta sovittiin 1999, mutta sotatoimet jatkuivat senkin jälkeen. Laurent Kabila salamurhattiin 16. tammikuuta 2001, minkä jälkeen parlamentti valitsi yksimielisesti hänen poikansa Joseph Kabilan presidentiksi. Rauhansopimus solmittiin uuden presidentin johdolla 2002 Etelä-Afrikassa ja maahan perustettiin siirtymäajan hallitus, joka laati uuden perustuslain.[16] Laurent Kabilan murhan yksityiskohdat ovat osittain hämärän peitossa, ja siitä on annettu toisistaan poikkeavia tietoja. Ilmeisesti Kabilan surmasi yksi hänen henkivartijoistaan, ja taustalla on arveltu olleen salaliitto, jossa olisi ollut mukana Ruanda, sillä Ruandan etu oli kaaoksen jatkuminen Kongossa, jolloin Ruanda voi hyötyä maan itäosien mineraalirikkauksista. Ruanda on osallisuutensa kieltänyt. Murhan tapahtumapaikka oli maan pääkaupunki Kinshasa, vaikka muutakin tietoa oli alkuun annettu.[46]

Kongon sota on yksi eniten kuolonuhreja vaatineista sodista. Sodassa kuoli 3–4 miljoonaa ihmistä[47], joista noin puolet lapsia.[48] Erityisesti Kongon itäosissa käytyyn sotaan osallistui yhdeksän Afrikan valtiota ja se vaikutti suoraan 50 miljoonan kongolaisen elämään.[49] Huolimatta konfliktin laajuudesta ja sen uhrien lukumäärästä, Kongon sota on suurelta osin jäänyt vähälle huomiolle lähialueiden ulkopuolella.[50]

Maassa järjestettiin 30. heinäkuuta 2006 ensimmäiset monipuoluevaalit 46 vuoteen. Kansainvälisesti valvottuja vaaleja varten lahjoitettiin 460 miljoonaa dollaria ja niitä valvoivat YK:n MONUC-rauhanturvaajat. Kabila sai ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä ja voitti toisella kierroksella Jean-Pierre Bemban ja vannoi virkavalansa 6. joulukuuta 2006. Rauhansopimuksen mukaisesti eri osapuolten yksityisarmeijat piti liittää maan armeijaan, mutta sekä Bemba että Azarias Ruberwa kieltäytyivät tästä. Bemban joukot ja maan armeija taistelivat Kinshasassa 22.–23. maaliskuussa 2007 noin 600 surmanneissa levottomuuksissa ennen Bemban tappiota.[51][52]

Itä-Kongossa Pohjois-Kivussa toimiva Laurent Nkundan johtama hutuja vastaan taisteleva tutsikapinallisten ryhmittymä aiheutti laajoja levottomuuksia lokakuusta 2008 lähtien ja ajoi 250 000 paikallista pakolaisiksi. Nkundan joukot etenivät lähellä Gomaa ja hänen raportoitiin saavan apua Ruandan hallitukselta. Tammikuussa 2009 Ruandan joukot kuitenkin pidättivät Nkundan.[53]

Raiskaukset ja julma seksuaalinen väkivalta ovat olleet tunnusomaisia Itä-Kongon konfliktille. Eri ryhmittymät on voitu jopa tunnistaa niille ominaisten julmuuksien mukaan.[54][55]

Marraskuussa 2011 järjestettiin parlamentin- ja presidentinvaalit, joissa oli 10 ehdokasta. Vaaleissa jatkokauden saaneen Joseph Kabilan tärkein vastaehdokas oli Étienne Tshisekedi[56]

Felix Tshisekedin aika 2019–
Felix Tshisekedi, Kongon demokraattisen tasavallan presidentti vuodesta 2019

Vuonna 2016 olisi pitänyt pitää vaalit, mutta ne lykättiin vuoteen 2018.[57] Tammikuussa 2019 pidetyt vaalit voitti Félix Tshisekedi, joka on Étienne Tshisekedin poika.[58][59]

Kabilan puolueella on edelleen enemmistö parlamentissa, ja myös suurin osa maan hallituksen ministereistä edustaa Kabilan puoluetta. Varsin yleisesti arvellaankin Kabilan olevan edelleen Kongon todellinen johtaja ja presidentti Tshisekedin olevan vain jonkinlainen keulakuva.[60] Kuitenkin presidentti Felix Tshisekedin oltua vuoden valtionpäämiehenä voitiin maan poliittisen ilmapiirin todeta muuttuneen. Poliittiset vangit oli vapautettu, ja maanpaossa ulkomailla olleet oppositio-aktivistit ovat voineet palata Kongoon ja toimia pelkäämättä hallituksen kostotoimenpiteitä. Ero 18 vuotta vallassa olleen Joseph Kabilan valtakauden viimeisiin vuosiin oli huomattava. Tshisekedin tulo presidentiksi oli ensimmäinen demokraattisesti tapahtunut vallansiirto maan lähes 60 vuotta kestäneen itsenäisyyden aikana.[61]

Presidentti Tshisekedi oli maaliskuussa 2019 vapauttanut lupaustensa mukaan 700 edeltäjänsä vangituttamaa poliittista vankia. Tammikuun 2019 presidentinvaaleissa hän oli voittanut Kabilan itsensä valitseman seuraajaehdokkaan Emmanuel Ramazani Shadaryn ja kilpailevan oppositiopoliitikon Martin Fayulun, joka kiisti vaalituloksen ja sanoi sen perustuvan vilppiin sekä Kabilan ja Tshisekedin tekemään keskinäiseen salaiseen sopimukseen, jonka he molemmat kielsivät. Vaalitarkkailijat totesivat vaaleissa esiintyneen väärinkäytöksiä. Armahduksen yhteydessä Tshisekedi myös pyysi poliittisista syistä paenneita palaamaan maahan. Näillä toimillaan hän pyrki myös osoittamaan riippumattomuuttaan Kabilasta ja omalta osaltaan vaimentamaan käsitystä salaisesta sopimuksesta Kabilan kanssa.[62]

2020-luvun alkaessa Kongon demokraattisella tasavallalla oli paljon vaikeita ongelmia. Runsaista luonnonvaroistaan ja mineraalirikkauksistaan huolimatta maa oli edelleen erittäin köyhä. Asukasta kohden laskettuna maa on edelleen maailman viiden köyhimmän maan joukossa. Maan itäosissa on jatkuvasti levotonta, ja siellä on paljon pieniä aseellisia ryhmiä, jotka ovat surmanneet siviilejä. Osa asejoukoista on mukana laittomassa mineraalikaupassa. Maan itäosissa on myös puhjennut paha ebola-viruksen aiheuttama epidemia (Ebola-epidemia Kongon demokraattisessa tasavallassa). Lisäksi maassa on puhjennut vaikea tuhkarokkoepidemia, johon on kuollut maassa enemmän ihmisiä kuin ebolaan. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan kyseessä on maailman vaikein tuhkarokkoepidemia.[61]

Toukokuussa 2024 maan armeija teki tyhjäksi vallankaappausyrityksen. Aseelliset miehet hyökkäsivät varhain sunnuntaiaamuna Vital Kamerhen, entisen esikuntapäällikön ja presidentti Tshisekedin läheisen liittolaisen taloon. Silminnäkijöiden mukaan hyökkääjiä oli noin 20 armeijan univormuihin pukeutuneena. Kaksi vartijaa ja yksi hyökkääjä kuoli, kirjoittivat hänen tiedottajansa ja Japanin suurlähettiläs X -viesteissä. Miehet miehittivät myös Palais de la Nationin, tasavallan presidentin toimiston. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan hyökkääjät olivat New Zaire -liikkeen jäseniä, jotka liittyvät entiseen maanpaossa olevaan Kongon demokraattisen tasavallan poliitikkoon Christian Malangaan. Yhdysvaltain kansalaisuuden saanut Malanga ammuttiin kuoliaaksi presidentinlinnassa vastustaessaan turvallisuusjoukkojen pidätystä. Hänen poikansa Marcel Malanga oli kolmen Yhdysvaltain kansalaisen joukossa, jotka pidätettiin vallankaappausyrityksessä.[63][64]

Politiikka

FARDin sotilaat valvovat Avebassa, Iturin alueella vuonna 2015.

Kongo on semipresidentiaalinen tasavalta. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden kaudelle. Hän nimittää pääministerin ja muut ministerit.[4]

Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen eduskunta; sen senaatin 108 jäsentä valitaan maakunnista ja alahuoneen 500 jäsenestä 61 valitaan enemmistövaaleilla yhden jäsenen vaalipiireistä ja 439 monen kansanedustajan vaalipiireistä suhteellisella vaalitavalla. Vuonna 2018 valitussa alahuoneessa on 44 naisedustajaa eli 8,8% kaikista edustajista. Suurimmat puolueet ovat Henri Movan johtama People's Party for Reconstruction and Democracy PPRD 62 edustajallaan, Felix Tshikedin johtama Union for Democracy and Social Progress UDPS 41 edustajalla, PPPD (29), MSR (27) sekä MLC 22 edustajalla.[4]

Oikeusjärjestelmä perustuu pääosin Belgian lakiin, mutta siinä on mukana myös osia heimojen säännöistä ja vakiintuneista hallintokäytännöistä.[4]

Vapauksien kehitys

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Kongon Demokraattinen tasavalta ei ole vapaa maa.[65] Kongon demokraattisen tasavallan poliittinen järjestelmä on lamaantunut viime vuosina poliittisen eliitin manipuloimien vaaliprosessien vuoksi. Kansalaiset eivät voi vapaasti harjoittaa kansalaisvapauksiaan, ja korruptio on yleistä. Fyysinen turvallisuus on heikko väkivallan ja ihmisoikeusloukkausten vuoksi, joita hallituksen joukot sekä aseelliset kapinallisryhmät ja miliisit harjoittavat useilla alueilla maassa.[65]

Joulukuun alussa 2022 Kongon demokraattinen tasavalta peruutti radioyhtiö RFI:n -toimittajan akkreditoinnin ja katkaisi sen lähetyksen. Radioasemaa syytettiin jännitteiden herättämisestä laskettaessa vaalituloksia. RFI kiisti väitteet.[66]

Maakunnat

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan maakunnat
25 maakuntaa ja pääkaupunki Kinshasa.

Kongo jakautuu 26 maakuntaan.[67] Maakuntajako tuli käyttöön vaiheittain vuosina 2011-2015. Monet tilastot käyttävät edelleen vanhaa kymmenen maakunnan jakoa.[68]

Maakunta Hallintokeskus Hallinnon kieli Pinta-ala
(km2)[67]		 Väkiluku
(arvio 2015)[67]
1. Kinshasa Kinshasa ranska, lingala &&&&&&&&&&&09965.&&&&009 965 &&&&&&&011575000.&&&&0011 575 000
2. Keski-Kongo Matadi kituba &&&&&&&&&&053920.&&&&0053 920 &&&&&&&&05575000.&&&&005 575 000
3. Kwango Kenge kituba &&&&&&&&&&089974.&&&&0089 974 &&&&&&&&02152000.&&&&002 152 000
4. Kwilu Kikwit kituba &&&&&&&&&&078533.&&&&0078 533 &&&&&&&&05490000.&&&&005 490 000
5. Mai-Ndombe Inongo kituba &&&&&&&&&0127243.&&&&00127 243 &&&&&&&&01852000.&&&&001 852 000
6. Kasai Luebo luluanluba &&&&&&&&&&095631.&&&&0095 631 &&&&&&&&02801000.&&&&002 801 000
7. Lulua (Keski-Kasai) Kananga luluanluba &&&&&&&&&&059500.&&&&0059 500 &&&&&&&&03317000.&&&&003 317 000
8. Itä-Kasai Mbuji-Mayi luluanluba &&&&&&&&&&&09545.&&&&009 545 &&&&&&&&03145000.&&&&003 145 000
9. Lomami Kabinda luluanluba &&&&&&&&&&056426.&&&&0056 426 &&&&&&&&02443000.&&&&002 443 000
10. Sankuru Lodja luluanluba &&&&&&&&&0104331.&&&&00104 331 &&&&&&&&02110000.&&&&002 110 000
11. Maniema Kindu swahili &&&&&&&&&0132250.&&&&00132 250 &&&&&&&&02333000.&&&&002 333 000
12. Etelä-Kivu Bukavu swahili &&&&&&&&&&064791.&&&&0064 791 &&&&&&&&05772000.&&&&005 772 000
13. Pohjois-Kivu Goma swahili &&&&&&&&&&059483.&&&&0059 483 &&&&&&&&06655000.&&&&006 655 000
14. Ituri Bunia swahili &&&&&&&&&&065658.&&&&0065 658 &&&&&&&&03650000.&&&&003 650 000
15. Ylä-Uele Isiro lingala &&&&&&&&&&089683.&&&&0089 683 &&&&&&&&01864000.&&&&001 864 000
16. Tshopo Kisangani swahili &&&&&&&&&0199567.&&&&00199 567 &&&&&&&&02352000.&&&&002 352 000
17. Ala-Uele Buta lingala &&&&&&&&&0148331.&&&&00148 331 &&&&&&&&01138000.&&&&001 138 000
18. Pohjois-Ubangi Gbadolite lingala &&&&&&&&&&056644.&&&&0056 644 &&&&&&&&01269000.&&&&001 269 000
19. Mongala Lisala lingala &&&&&&&&&&058141.&&&&0058 141 &&&&&&&&01740000.&&&&001 740 000
20. Etelä-Ubangi Gemena lingala &&&&&&&&&&051648.&&&&0051 648 &&&&&&&&02458000.&&&&002 458 000
21. Equateur Mbandaka lingala &&&&&&&&&0103902.&&&&00103 902 &&&&&&&&01528000.&&&&001 528 000
22. Tshuapa Boende lingala &&&&&&&&&0132957.&&&&00132 957 &&&&&&&&01600000.&&&&001 600 000
23. Tanganyika Kalemie swahili &&&&&&&&&0134940.&&&&00134 940 &&&&&&&&03062000.&&&&003 062 000
24. Ylä-Lomami Kamina luluanluba &&&&&&&&&0108204.&&&&00108 204 &&&&&&&&02957000.&&&&002 957 000
25. Lualaba Kolwezi swahili &&&&&&&&&0121308.&&&&00121 308 &&&&&&&&02570000.&&&&002 570 000
26. Ylä-Katanga Lubumbashi swahili &&&&&&&&&0132425.&&&&00132 425 &&&&&&&&04617000.&&&&004 617 000
Suurimmat kaupungit[69]
Sija Kaupunki Asukkaita (2007)
1 Kinshasa 8 418 819
2 Lubumbashi 1 485 288
3 Kolwezi 977 292
4 Mbuji-Mayi 919 166
5 Kisangani 555 753
6 Kananga 477 017
7 Likasi 453 655
8 Boma 359 927
9 Tshikapa 284 888
10 Bukavu 227 908
Katso myös: Luettelo Kongon demokraattisen tasavallan kaupungeista

Talous

Volframikaivos Kailossa.

Kongo on harvaan asuttu maa jossa on runsaat malmivarat. Silti sen bruttokansantuote henkeä kohti on maailman pienimpiä. Köyhyyden syinä on pidetty vuosia jatkunutta huonoa hallintoa, korruptiota ja sotia.[70]

Kongon tärkeimpiä luonnonvaroja ovat monet kaivannaiset kuten öljy ja kivihiili, timantit sekä koboltti, kupari, niobium, tantaali, hopea, sinkki, mangaani, tina ja uraani. Maassa on myös vesivoimaa ja puutavaraa.[4]

Maatalouden merkitys maan talouselämälle on suuri. Suurin osa sen tuotteista menee kotimaiseen kulutukseen. Ruokakasveista merkittävimpiä ovat kassava, maissi, palkokasvit ja maapähkinät. Myyntiin kasvatetaan kahvia, kumia, palmuöljyä, puuvillaa, kaakaota, sokeria ja teetä.[70]

YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla Inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Kongo oli vuonna 2007 sijalla 176 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[71]

Liikenne

Kongossa on 26 lentokenttää, joiden kiitotiellä on kestopäällyste, ja 168 muuta lentopaikkaa. Rautateitä on noin neljätuhatta kilometriä. Laajasta tieverkosta on päällystetty vajaat kolmetuhatta kilometriä.[4]

Väestö

Kongon väkiluvun kehitys[72]
Vuosi Väkiluku
(milj.)
1960
15
1980
27
2000
49
2020
93
2040 *
170
2060 *
267
2080 *
361
* ennuste

YK:n mukaan Kongon väkiluku oli 81,3 miljoonaa vuonna 2017.[73] Kongon vuosikirjan mukaan väkiluku oli 98,4 miljoonaa vuonna 2019.[1] Vuonna 2022 CIA arvioi maan väkiluvuksi 108,4 miljoonaa ja väestönkasvuksi 3,14 prosenttia vuodessa. Kokonaishedelmällisyysluku oli 5,63 lasta yhtä naista kohti, mikä oli yksi maailman korkeimmista.[2] YK:n vuoden 2019 ennusteen mukaan väkiluku kasvaa noin 194 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Se tekisi Kongosta maailman yhdeksänneksi runsasväkisimmän valtion.[74]

Kongon väestö on nuorta. Vuonna 2019 asukkaista 48 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, 48 % 15–59-vuotiaita ja 4 % 60 vuotta täyttäneitä.[1] Vuonna 2022 elinajanodote miehille oli 60,0 vuotta ja naisille 63,7 vuotta.[2]

Etniset ryhmät

Kongossa asuu yli 200 eri etnistä ryhmää, joista suurin osa kuuluu bantuihin. Neljä suurinta ryhmää, joista kolme on bantuja (mongot, lubat ja kongot) sekä hamilaiset zandet muodostavat yhdessä 45 % väestöstä.[4] Mahdollisesti 1990-luvulla julkaistu tarkempi jakauma oli lubat 18 %, kongot 16 %, mongot 13 %, ruandat 10 %, zandet 6 %, bangit ja ngalet 6 %, ja muita 30 %.[75]

Kielet

Kongon demokraattisen tasavallan kielikartta.

Kongossa puhutaan yli 200 eri kieltä.[76] Väestön moninaisuuden johdosta Kongossa käytetään useampia välikieliä etnisten ryhmien väliseen viestintään. Maan virallinen kieli on ranska, jota käytetään hallinnossa ja radion asiaohjelmissa. Suosituin eri etnisten ryhmien välillä käytetty kieli on lingala, jota käytetään myös yleisimmin viihteen ja populaarimusiikin kielenä.[77]

Virallisen kielen, ranskan, lisäksi Kongolla on neljä kansallista kieltä: kongo, lingala, luluanluba ja swahili.[70] Alueellisesti kielet jakautuvat siten, että kongoa puhutaan maan lounaisosassa, lingalaa pohjoisosassa, luluanlubaa keskiosassa ja swahilia idässä ja etelässä. Pääkaupungin Kinshasan kieli on lingala, mutta muitakin kansallisia kieliä puhutaan siellä siirtolaisuuden seurauksena.[78]

Kansanterveys

Vuonna 2020 arvioitiin, että HIVin kantajia oli 0,7 prosenttia aikuisväestöstä.[4] Vuonna 2007 heitä oli kaksi kertaa niin paljon. 450 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut 100 000–150 000 henkeä, mutta sitä sai alle kolmannes, ehkä vain viidesosa tarvitsijoista, arviolta alle 30 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut vaikkakin hitaasti niin että vuonna 2005 lääkettä sai vajaat viisi prosenttia tarvitsijoista.[79]

Äitiyskuolleisuus on erittäin korkea. Vuonna 2015 maassa menehtyi keskimäärin 693 äitiä 100 000 synnytystä kohden.[80] Kongon demokraattinen tasavalta on maailman pahimpia tsetsekärpäsen levittämän unitaudin esiintymisalueita, 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 70 prosenttia maailman unitautitapauksista havaittiin siellä, vuosina 2008 ja 2009 se oli toinen kahdesta maasta, joissa oli yli tuhat uutta tapausta.[81]

YK:n yhdestätoista vuosituhattavoitteesta pidetään kolmen saavuttamista mahdollisena: tasa-arvoon, ympäristöön ja AIDSiin liittyviä tavoitteita.[82]

Ebola surmasi noin 2200 ihmistä maan itäosassa vuosina 2018–2020. Tautia ei ilmeisesti saatu kokonaan kuriin.[83]

Vuonna 2020 Maailman ruokaohjelma varoitti, että COVID-19-pandemia ja konfliktit pahensivat nälkäkriisiä alueella, ja jopa sadan miljoonan ihmisen ruokahuolto oli epävarmalla pohjalla.[84]

Kulttuuri

Mobutu Sese Sekon aikana virallinen ideologia oli afrikkalaisuuden arvostus ja länsimaisten vaikutteiden välttäminen. Siihen kuului, että kiellettiin ihonvaalennus, hiusten suoristus, länsimainen musiikki ja kristilliseen traditioon pohjautuvat nimet. Ihmisiä opastettiin käyttämään puvun ja solmion sijaan abacostia, kauluksetonta asua, joka muistutti läheisesti Mao-pukua.[85]

Kongolaisten kulttuuriin kuuluu pukeutua siististi. Kuubasta tuotu rumba-musiikki on suosittua.[86]

Ruokakulttuuria rajoittaa vähävaraisuus: syödään sitä mihin on varaa. Yleinen hiilihydraatin lähde on fufu, maniokin juuresta jauhettu ryyni. Sen lisukkeena on kasviksia, juhlapäivinä myös lihaa, jokien lähistöllä kalaa.[77]

Varhaisinta kongolaista kirjallisuutta olivat lähetyssaarnaajien kustantamat pienet kertomukset maaseudun elämästä, joita usein julkaistiin paikallisilla kielillä. Vuonna 1945 alkoi ilmestyä ranskankielinen kuukausijulkaisu La Voix du Congolais. Vuonna 1962 Kinshasan katoliseen yliopistoon perustettiin kongolaisen kirjallisuuden keskus, ja sen kouluttamina syntyi uusi sukupolvi kirjailijoita. 2000-luvun levottomina vuosina monet ovat kuitenkin paenneet ulkomaille.[87]

Urheilu

Suosituin urheilulaji Kongon demokraattisessa tasavallassa on jalkapallo, jota harrastaa noin kaksi ja puoli miljoonaa maan asukasta[88]. Maan miesten edustusjoukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 28 ja on voittanut Afrikan-mestaruuden vuosina 1968 ja 1974.[89] Joukkue on pelannut MM-kilpailuissa kerran, vuonna 1974.[89]

Kongon demokraattinen tasavalta on osallistunut olympialaisiin yhteensä kahdeksan kertaa vuoden 1968 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia.[90]

Kongon demokraattisen tasavallan ehkä tunnetuin urheilija on pikajuoksija Gary Kikaya, joka toimi maansa lipunkantajana vuoden 2004 olympialaisissa[90] ja on menestynyt hyvin myös kansainvälisellä tasolla. Muita tunnettuja kinshasankongolaisia urheilijoita ovat muun muassa koripalloilija Dikembe Mutombo ja jalkapalloilija Lomana LuaLua.

Lähteet

  1. ↑ a b c Annuaire statistique RDC 2020 (PDF) (Kongon demokraattisen tasavallan vuosikirja 2022. Väestön ja pinta-alan tiedot on lueteltu maakunnittain julkaisun sivuilla 29–30.) l’Institut National de la Statistique (INS) Afrikan kehityspankin tuella. Viitattu 6.10.2022. (ranskaksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Congo, Democratic Republic of the The World Factbook. Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i Congo, Democratic Republic of the CIA Factbook. Viitattu 4.10.2021.
  5. ↑ Otavan Iso Tietosanakirja, ensimmäinen osa, palsta 1127. Otava, 1963.
  6. ↑ a b c Democratic Republic of Congo profile BBC News Africa. BBC World News. Viitattu 2013/14.10.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Kongon demokraattinen tasavalta Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.2.2017.
  8. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia 3, s. 2387. Otava, 1978. ISBN 951-1-04350-1
  9. ↑ a b Ntsomo Payanzo: Democratic Republic of the Congo Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Congo Basin World Wildlife. Viitattu 4.10.2021.
  11. ↑ National Parks of the Democratic Republic of the Congo World Atlas. Viitattu 4.10.2021.
  12. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List (5) Unesco. Viitattu 4.10.2021.
  13. ↑ Salonga National Park Unesco WHC. Viitattu 14.10.2021.
  14. ↑ Brief history of the Bantu migration into South Africa South Africa Tours and Travel (englanniksi)
  15. ↑ Thomas Collelo (toim.): Lunda and Chokwe Kingdoms Angola: A Country Study. 1989. Viitattu 14.10.2021.
  16. ↑ a b c d e f g Democratic Republic of Congo profile – Timeline BBC News. 10.2.2019. Viitattu 14.10.2021.
  17. ↑ Belgian Congo (Arkistoitu sivu) Genoside Studies Program. Yale University. Viitattu 4.3.2016. (englanniksi)
  18. ↑ 50 years on, Congo still battered by violence 30.6.2010. Associated Press / Hurriyet. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  19. ↑ a b Marty Jezer: A Brief History of Colonialism in Congo 2001. Canadian Centres for Teaching Peace. (englanniksi)
  20. ↑ History of the Republic of Great Kasai Africa Federation (englanniksi)
  21. ↑ a b USA/Africa: New Data on Murder of Lumumba African Studies Center. 1.8.2002. University of Pennsylvania. Viitattu 4.3.2016. (englanniksi)
  22. ↑ Ludo de Witte: The assassination of Lumumb, s. 20. Verso, 2002. ISBN 978-1859844106 (englanniksi)
  23. ↑ Patrice Emery Lumumba Africa Within (englanniksi)
  24. ↑ Congo: Battle for Katanga 1961. Time. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Thomas P. Odom: Dragon Operations: Hostage Rescues in the Congo, 1964–1965 Combat Studies Institute. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  26. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 12. Otava, 1966.
  27. ↑ Kick-backs and kleptocracy New Internationalist. 5.9.1994. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  28. ↑ Mobutu takes the money and runs to a safe haven 1997. The Independent. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  29. ↑ a b Mobutu Sese Seko, 66, Longtime Dictator of Zaire (Archived page) 8.9.1997. NY Times. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  30. ↑ MSN Encarta (englanniksi)
  31. ↑ a b c Mobutu Sese Seko Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  32. ↑ a b Mobutu dies in exile in Morocco 1997. CNN. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  33. ↑ Sean Rorison: Congo (s. 70) Bradt. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  34. ↑ a b Obituary: Mobutu Sese Seko 1997. The Independent. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  35. ↑ Zaire - an African Horror Story 1993. Atlantic. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  36. ↑ Big Turnout Reported In Zaire Election 1984. NY Times. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  37. ↑ World Bank Warns Zaire 26.11.1994. latimes.com. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  38. ↑ Zaire Drifting Into Anarchy As Authority Disintegrates 1994. NY Times. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  39. ↑ Mobutu Sese Seko, 66, Longtime Dictator of Zaire 1997. New York Times. (englanniksi)
  40. ↑ Kongon demokraattinen tasavalta www.globalis.fi. Viitattu 29.2.2020.
  41. ↑ Central Africa: The Closest of Enemies Britannica (englanniksi)
  42. ↑ Laurent Kabila (muistokirjoitus) 2001. Telegraph. Viitattu 7.10.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Congo Civil War Global Security (englanniksi)
  44. ↑ DR Congo war: Who is involved and why BBC news 2001 (englanniksi)
  45. ↑ Wilf Mbanga: Zimbabwe/DRC: Zimbabwean troops guards President Kabila in Congo (The Zimbabwean (UK/Zimbabwe)) 12.8.2005. Afrika.no. (englanniksi)
  46. ↑ Murder in Kinshasa aljazeera.com. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Afrikan maailmansota jatkuu Kongossa Helsingin Sanomat. 2012. Viitattu 4.10.2021.
  48. ↑ Ville Similä: Kongo lukuina Helsingin Sanomat. 2012. Viitattu 4.10.2021.
  49. ↑ Congo Civil War GlobalSecurity.org. Viitattu 10.9.2007. (englanniksi)
  50. ↑ Virgil Hawkins: Stealth Conflicts: Africa’s World War in the DRC and International Consciousness The Journal of Humanitarian Assistance. Viitattu 10.9.2007. (englanniksi)
  51. ↑ Guard of Congo's rebel leaders refuse to stand down IHT. Viitattu 16.12.2008. (englanniksi)
  52. ↑ Congo ex-rebel Bemba in Portugal for medical care Reuters Alertnet. Viitattu 16.12.2008. (englanniksi)
  53. ↑ Rwanda arrests Congo rebel leader 23.1.2009. BBC. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  54. ↑ Congo's Wounds of War: More Vicious than Rape, MSNBC/Newsweek (englanniksi)
  55. ↑ P6_TA(2008)0022, Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2008 tilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja raiskauksesta sotarikoksena, 17. tammikuuta 2008 – Strasbourg
  56. ↑ Kongo äänesti Joseph Kabilasta. Helsingin Sanomat. 28.11.2011. Arkistoitu 26.5.2012.
  57. ↑ Kongon presidentin takertuminen valtaan varmistui – vaalit lykätty keväälle 2018 hs.fi. 16.10.2016. Viitattu 16.10.2016.
  58. ↑ Markus Heikkilä, Opposition Tshisekedi voitti Kongon presidentinvaalit, Yle.fi uutiset 10.1.2019
  59. ↑ Juho Takkunen: Presidentti väitti ebolan leviävän äänestyskoneen näytön kautta, väkivallan uhka korkealla Yle.fi uutiset. 30.12.2018. Viitattu 27.4.2019.
  60. ↑ New DRC Cabinet Prompts Accusations that Kabila’s Regime Still Holds Power Voice of America. 28.8.2019. Viitattu 30.11.2019. (englanniksi)
  61. ↑ a b Gaius Kowene: Tackling DR Congo's six biggest problems in 12 months BBC News. 24.1.2020. Viitattu 29.2.2020. (englanti)
  62. ↑ DRC President Tshisekedi pardons about 700 political prisoners aljazeera.com. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  63. ↑ DR Congo attemped coup: Army says it thwarted attack in Kinshasa www.bbc.com. Viitattu 20.5.2024. (englanti)
  64. ↑ Three reported killed as DR Congo military averts ‘attempted coup’ Al Jazeera. Viitattu 20.5.2024. (englanniksi)
  65. ↑ a b Democratic Republic of the Congo: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  66. ↑ DR Congo blocks RFI transmissions, withdraws journalist's accreditation France 24. 2.1.2019. Viitattu 4.12.2022. (englanniksi)
  67. ↑ a b c Annuaire Statistique 2015 (pdf) (sivulla 66 listataan Kongon demokraattisen tasavallan maakunnat hallintokeskuksineen, pinta-aloineen ja asukaslukuineen) 3/2017. Institute National de la Statistique/ République Démocratique du Congo yhteistyössä Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin kanssa. Viitattu 28.12.2018. (ranskaksi)
  68. ↑ Thomas Brinkhoff: Provinces citypopulation.de. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  69. ↑ World Gazetteer (archive.org) (englanniksi)
  70. ↑ a b c Background Note: Democratic Republic of the Congo (04/30/12) US Department of State (englanniksi)
  71. ↑ Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  72. ↑ UN Population Division Data Portal United Nations. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
  73. ↑ World Population Prospects. The 2017 Revision. Key Findings and Advance Tables (PDF) (s. 18) United Nations. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
  74. ↑ World Population Prospects 2019 Highlights (PDF) (s. 14, Figure 7) United Nations. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
  75. ↑ Jan Lahmeyer Congo (Kinshasa): Ethnic composition, language, religion 1999/2004 "Populstat" (englanniksi)
  76. ↑ Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  77. ↑ a b Democratic Republic of Congo Countries and their cultures. Viitattu 4.10.2021.
  78. ↑ Congo-Kinshasa: By the Rivers of Kinshasa Town All Africa 14.6.2010 (englanniksi)
  79. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Congo 2008 WHO. Viitattu 7.10.2010. (englanniksi)
  80. ↑ Trends in Maternal Mortality: 1990 to 2015. Estimates by WHO, Unicef, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (pdf) (Maakohtaiset arviot äitiyskuolleisuudesta liitetaulukossa 7 s. 51–57/78 (Annex 7. Estimates of maternal mortality ratio (MMR, maternal deaths per 100 000 live births), number of maternal deaths, lifetime risk, percentage of AIDS-related indirect maternal deaths and proportion of deaths among women of reproductive age that are due to maternal causes (PM), by country, 2015)) ISBN 978-924-156514-1. 2015. Geneva, Switzerland: Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  81. ↑ African trypanosomiasis (sleeping sickness) WHO. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  82. ↑ Quick Facts Congo MDG Monitor (englanniksi)
  83. ↑ New Ebola case confirmed in eastern DR Congo Al Jazeera. 9.10.2021. Viitattu 14.10.2021.
  84. ↑ With conflict and Covid-19 deepening hunger in the Democratic Republic of Congo, more help is needed to save millions of lives World Food Programme. 14.8.2020. Viitattu 14.10.2021.
  85. ↑ Howard French: Mobutu Sese Seko, 66, Longtime Dictator of Zaire NY Times. 1997. Viitattu 14.10.2021.
  86. ↑ Leo Benedictus: Every race, colour, nation and religion on earth - part two (Congolese in Tottenham) The Guardian. 2005. Viitattu 14.10.2021.
  87. ↑ DRC Congolese literature at a glance, The University of Western Australia (englanniksi)
  88. ↑ FIFA.com – Congo DR: country information Fifa. Viitattu 5.9.2010. (englanniksi)
  89. ↑ a b Leopards showing their claws 2019. Fifa. Viitattu 14.10.2021. (englanniksi)
  90. ↑ a b Congo (Kinshasa) – Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Viitattu 5.9.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla