Nykymaailmassa Kongressin kirjaston kontrollinumero on erittäin tärkeä aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua. Kongressin kirjaston kontrollinumero:tä on tutkittu ja analysoitu eri aloilla sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Sen vaikutus yhteiskuntaan, sen kehitys ajan myötä ja rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä ovat asioita, jotka ovat herättäneet uteliaisuutta niin asiantuntijoissa kuin faneissakin. Tässä artikkelissa tutkimme Kongressin kirjaston kontrollinumero:n vaikutusta perusteellisesti, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja eri näkökulmia tähän aiheeseen. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan Kongressin kirjaston kontrollinumero:een liittyviä keskeisiä näkökohtia tarjoamalla täydellisen ja vivahteikkaan näkymän.
Kongressin kirjaston kontrollinumero, joka lyhennetään LCCN (engl. Library of Congress Control Number, alkujaan Library of Congress Catalog Card Number) on Yhdysvaltain kansalliskirjastona toimivan Kongressin kirjaston (LOC) aineistonsa luokittelussa käyttämä merkkijono. LCCN-tunnusta käytetään kirjojen ja muun bibliografisen aineiston yksilöintiin (wikidatassa tunnuksen ID on P1144).
Täsmällisessä kielenkäytössä LCCN-tunnusta ei tule sekoittaa Kongressin kirjaston henkilö- tai organisaatiotunnisteeseen (lyhenne LC NAF, LC NACO). Myös Kongressin kirjaston luokittelujärjestelmä (engl. Library of Congress Classification, LCC) on eri asia.
LCCN-tunnuksella on kaksi erilaista rakennetta. LCCN-tunnuksen A-rakennetta käytettiin Kongressin kirjastossa bibliografisen aineiston luetteloinnissa vuosina 1898–2000. Tunnuksen B-rakenne on ollut käytössä vuodesta 2001 lähtien. Perusmuodossaan tunnuksen pituus on 12 merkkiä, joskin aiemmassa A-rakenteessa käytettiin toisinaan lisäyksenä kirjaintunnisteita. Uudemman B-tunnuksen rakenne poikkeaa jonkin verran aiemmasta, koska luettelointivuosi esitetään neljällä merkillä.[1]
LCCN-tunnuksilla on seuraava perusrakenne:[1]
Osan nimi | Merkkien lkm | Merkkien sijainti kentässä |
---|---|---|
Kirjainprefiksi | 3 | 00–02 |
Vuosi | 2 | 03–04 |
Sarjanumero | 6 | 05–10 |
Täydennysnumero | 1 | 11 |
Suffiksi / Kirjaintunniste | vaihtelee | 12–n |
Version pvm | vaihtelee | 12–n |
Osan nimi | Merkkien lkm | Merkkien sijainti kentässä |
---|---|---|
Kirjainprefiksi | 2 | 00–01 |
Vuosi | 4 | 02–05 |
Sarjanumero | 6 | 06–11 |
Henkilöiden ja organisaatioidenyksilöimistä varten on olemassa Kongressin kirjaston nimitunniste eli LCNAF-tunniste (kirjaimellisesti Kongressin kirjaston nimiauktoriteettitiedosto; engl. Library of Congress Name Authority File, lyh. LC NAF, LC/NAF eli NACO Authority File, lyh. LC NACO;[2] Wikidatassa tätä vastaa LCAuth ID -tunnus, ID P224). Kongressin kirjaston nimitunnisteen rakenne on bibliografisen LCCN-tunnuksen kaltainen.[3][1]
Huhtikuuhun 2011 mennessä Kongressin kirjaston yksilöivä nimitunniste (LCNAF) oli annettu jo yli kahdeksalle miljoonalle kohteelle. Nämä voivat olla henkilön ja organisaation ohella esimerkiksi maantieteellisiä paikkoja tai tapahtumia.[2]
Sofi Oksasen teoksen Puhdistus (2009) alkuperäisen suomenkielisen teoksen LCCN-tunnus (ilman kirjanprefiksiä no) on 2010411502.[4][5] Teoksen yhdysvaltalaisen käännöksellä (Purge vuodelta 2010) on LCCN-tunnus 2010282603. Molemmat teokset on luetteloitu Kongressin kirjastoon vuosinumerokentän mukaan vuonna 2010.[6] Teostunnusten alkukirjaimet no kertovat, että kirjat on luetteloinut yhdysvaltalainen Online Computer Library Center (OCLC),[7][1] joka yhteistyökirjastojensa kanssa täydentää ja ylläpitää WorldCat-luetteloa, joka on erittäin laaja, maailmanlaajuisesti käytetty kirjastojen yhteisluettelo.[8][9][10]
Kongressin kirjaston nimiautoriteettitunnuste kirjailija Sofi Oksaselle on puolestaan nb2007015525.[5][7] Tässä alkukirjaimet nb kertovat, että auktorisoinnin lähteenä oli British Library.[1]
Vastaavasti kirjailija, kuvittaja Mauri Kunnaksen nimitunniste on n82035097 ja esimerkiksi hänen kirjoittamansa teoksen Koirien Kalevala englanninkielisen version LCCN-tunniste n94094288. Tässä prefiksiä edustaa vain Kongressin kirjastoon viittaava n-merkki, jolta kirjailija on saanut yksilöivän nimitunnisteen vuonna 1982.[11][1]