Konstantin Konstantinovitš Romanov
Nykyään Konstantin Konstantinovitš Romanov on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Ajan myötä on tullut yhä tärkeämpää ymmärtää ja analysoida Konstantin Konstantinovitš Romanov:tä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa perehdymme Konstantin Konstantinovitš Romanov:n maailmaan ja tutkimme sen vaikutuksia, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme tarjoamaan maailmanlaajuisen ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on epäilemättä merkki ennen ja jälkeen jokapäiväisen elämän eri alueilla.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lisättävä puuttuvat lähteet, joista voi tarkistaa tietojen paikkansapitävyyden. |
| Konstantin Konstantinovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt |
Konstantin Konstantinovitš Romanov 22. elokuuta 1858 Pietari, Venäjä |
| Kuollut |
15. kesäkuuta 1915 (56 vuotta) Pauluskoi, Venäjä |
| Puoliso |
Elisabet Saksi-Altenburg ( 1884) |
| Lapset | 9 |
| Suku | Romanov |
| Isä | Konstantin Nikolajevitš |
| Äiti | Aleksandra Iosifovna |
| Uskonto | Venäjän ortodoksi |
Konstantin Konstantinovitš Romanov (ven. Константи́н Константи́нович); (22. elokuuta 1858 Konstantinin palatsi, Strelna, Pietari, Venäjän keisarikunta – 15. kesäkuuta 1915 Pavlovskin palatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen aatelinen, Venäjän keisari Nikolai I:n pojanpoika ja suuriruhtinas.[1][2]
Suku ja koulutus
Konstantinin isä oli suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš Romanov ja äiti saksalaisyntyinen suuriruhtinatar Aleksandra Josifovna.[3] Hänellä oli viisi sisarusta ja ainakin kuusi aviotonta sisaruspuolta. Konstantinin vanhin sisar suuriruhtinatar Olga Konstantinovna avioitui Kreikan kuningas Yrjö I:n kanssa vuonna 1867.
Lapsuudesta asti Konstantin oli kiinnostunut taiteesta ja musiikista eikä niinkään sotapalveluksesta, mikä oli tapa venäläisissä aatelisperheissä. Hän palveli ensin Keisarillisessa laivastossa, mutta jätti sen kesken ja liittyi Keisarilliseen henkivartiokaartiin.
Avioliitto ja lapset
Konstantin avioitui Pietarissa vuonna 1884 herttuatar Elisabet Saksi-Altenburgin kanssa.[4] Konstantinilla oli myös miessuhteita. Hän omistautui vahvasti perheelleen, johon syntyi yhdeksän lasta:
- Ioann Konstantinovitš Romanov (1886–1918), avioitui Serbian prinsessa Elenan kanssa, heille syntyi kaksi lasta; teloitettiin Alapajevskissa Uralilla vallankumouksen aikana
- Gavriil Konstantinovitš Romanov (1887–1955), pidätettiin ja pääsi vapaaksi kirjailija Maksim Gorkin avulla, pakeni puolisoineen Suomen kautta Pariisiin, jossa kirjoitti muistelmansa. Kuoli lapsettomana.
- Tatjana Konstantinova Romanova (1890–1979), avioitui morganaattisesti ruhtinas Konstantin Bagration-Muhranskin kanssa, joka kuoli ensimmäisen maailmansodan alussa, heille syntyi kaksi lasta. Morganaattinen avioliitto vuonna 1921 Aleksandr Korotšentsovin kanssa, joka kuoli muutama kuukausi myöhemmin. Vietti elämänsä vuodesta 1951 lähtien Jerusalemin Öljymäen-luostarissa nimellä abbedissa Tamara.
- Konstantin Konstantinovitš Romanov (1891–1918), teloitettiin Alapajevskissa Uralilla vallankumouksen aikana
- Oleg Konstantinovitš Romanov (1892–1914), haavoittui taistelussa Liettuassa 1. maailmansodassa ja kuoli Vilnassa lokakuussa 1914
- Igor Konstantinovitš Romanov (1894–1918), teloitettiin Alapajevskissa Uralilla vallankumouksen aikana
- Georgi Konstantinovitš Romanov (1903–1938), kuoli 35-vuotiaana naimattomana umpilisäkeleikkaukseen New Yorkissa Yhdysvalloissa
- Natalia Konstantinova Romanova (1905–1905), kuoli kahden kuukauden ikäisenä
- Vera Konstantinova Romanova (1906–2001), kuoli naimattomana New Yorkissa Yhdysvalloissa 94-vuotiaana
Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914, Konstantin ja Elisabet olivat Saksassa Wildungenin kylpylässä. He olivat nyt vihollisvaltiossa ja päättivät paeta, mutta Saksan viranomaiset pidättivät heidät. Elisabet kirjoitti Saksan keisariperheelle ja pyysi apua. Saksan viranomaiset vapauttivat Konstantinin ja Elisabetin ja kuljettivat heidät Venäjälle.
Kaikki perheen pojat palvelivat 1. maailmansodassa, ja heistä Oleg kaatui rintamalla vuonna 1914. Konstantin itse kuoli sairauteen 15. kesäkuuta vuonna 1915. Venäjän vallankumouksen yhteydessä pojista Ioann, Gavriil, Konstantin ja Igor joutuivat bolševikkien vangiksi lokakuun vallankumouksen aikana vuonna 1917. Ioann, Konstantin ja Igor teloitettiin Uralilla vuonna 1919. Konstantinin puoliso Elisabet sekä jälkeläiset Gavriil, Tatjana, Vera, ja Georgi onnistuivat siirtymään länteen.
Konstantinin runoutta on julkaistu myös suomeksi.[5]
Lähteet
- ↑ Родился военный деятель и поэт великий князь Константин Константинович Президентская библиотека имени Б.Н. Ельцина. Viitattu 9.3.2025. (venäjäksi)
- ↑ Русская армия в Великой войне: Картотека проекта. вел. кн. Константин Константинович www.grwar.ru. Viitattu 9.3.2025.
- ↑ Константин Константинович pavlovskmuseum.ru. Viitattu 9.3.2025.
- ↑ H. K. K. Konstantin. Finlands Allmänna Tidning, 30.04.1884, nro 100, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2015.
- ↑ Samuli Saarela: Imatra-runous. 200 vuotta lyriikkaa koskesta. s. 40, 69, 280. Samuli Saarela, 2021. ISBN 978-952-94-4672-8
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
