Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Kosketinsoitin:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme tämän aiheen kaikkia puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Kosketinsoitin on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena jo pitkään, ja tässä artikkelissa yritämme valaista sen merkitystä ja vaikutusta eri alueilla. Tuntemattomimmista näkökohdistaan käytännön sovelluksiinsa Kosketinsoitin on epäilemättä aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Valmistaudu siis sukeltamaan Kosketinsoitin:n syvälliseen ja rikastuttavaan analyysiin.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kosketinsoittimet ovat soittimia, joita soitetaan koskettimistolla. Eri kosketinsoittimet muistuttavat toisiaan lähinnä ulkonäöltään ja soittotavaltaan, mutta ääni voi niissä syntyä hyvinkin eri tavoilla: vasaroiden lyödessä kieliin kuten pianossa, ilmapatsaan värähtelystä kuten uruissa ja urkuharmonissa tai sähköisesti kuten syntetisaattorissa ja Hammond-uruissa. Useat kosketinsoittimet voidaan luokitella myös muihin soitinlajeihin, kuten kielisoittimiin, puhallinsoittimiin tai vapaalehdykkäsoittimiin. Nykyään yleisimmät kosketinsoittimet lienevät piano ja syntetisaattori. Kosketinsoittimia soittava henkilö on kosketinsoittaja.
Varhaisimpana kosketinsoittimena pidetään urkuja, jotka kehittyivät jo 500-luvulla eaa. Siitä renessanssin alkuun saakka urut olivat ainoa käytössä ollut kosketinsoitin. Renessanssin aikana kehittyivät klavikordi ja cembalo, joista erityisesti viimeksi mainitusta tuli barokin aikana hyvin suosittu. Ensimmäiset pianoa muistuttavat soittimet kehitettiin 1700-luvun alkupuolella. 1900-luvun alkupuolella syntyivät sähköiset kosketinsoittimet, kuten ondes Martenot.
Kaikissa tavallisimmissa kosketinsoittimissa on oktaavia kohti 7 valkoista ja 5 mustaa kosketinta, ja mustat koskettimet ovat lyhempiä, mutta korkeampia kuin valkoiset. Valkoisilla koskettimilla soitetaan diatonisen perusasteikon (C-duuriasteikon) sävelet, mustilla taas useimmat korotetut ja alennetut sävelet (poikkeuksena kuitenkin eis ja his sekä ces ja fes). Enharmonisia säveliä kuten gis ja as tai eis ja f vastaa sama kosketin. Kosketinsoitinta ei voi virittää täysin puhtaaksi kaikissa soinnuissa ja sävellajeissa; tavallisimmin nykyään käytetään tasavireistä viritystä.