Kreikkalainen musiikki
Nykyään Kreikkalainen musiikki on aihe, joka kattaa laajan kirjon keskustelua ja keskustelua yhteiskunnassa. Kreikkalainen musiikki on onnistunut vangitsemaan monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen sen vaikutuksista politiikkaan sen vaikutuksiin arkeen. Riippumatta siitä, mistä näkökulmasta sitä lähestytään, Kreikkalainen musiikki:stä on tullut nykyään erittäin tärkeä aihe. Kun jatkamme tämän ilmiön tutkimista, on tärkeää tarkastella huolellisesti sen eri puolia ja ymmärtää, kuinka se vaikuttaa jatkuvasti muuttuvaan maailmaamme. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Kreikkalainen musiikki:tä ja sen merkitystä elämässämme.
Kreikkalainen musiikki on yhtä monimuotoista ja vaihtelevaa kuin sen historiakin. Kyproslaisella musiikilla on paljon yhtäläisyyksiä kreikkalaiseen musiikkiin, sillä saarella on suuri määrä etnisiä kreikkalaisia.
Antiikin aikaan musiikki oli olennainen osa kreikkalaista teatteria. Myöhemmin Rooman, Itä-Euroopan ja Bysantin vaikutteet muuttivat kreikkalaista musiikkia. 1800-luvulla oopperasäveltäjät kuten Nikólaos Mántzaros (1795–1872), Spyrídon Xýndas (1812–1896) ja Spyrídon Samáras (1861–1917) auttoivat elvyttämään perinteistä kreikkalaista musiikkia. 1900-luvulla syntyneitä suosittuja kreikkalaisia musiikkityylejä ovat éntechno (jonka suosituimpia varhaisia esittäjiä oli Míkis Theodorákis), laïkó/rebetiko (jonka juuret olivat turkkilaisessa musiikissa) ja tsifteteli, joka on suosittua nykymusiikkia (myydyimpiä tsifteteli-artisteja on muun muassa Déspoina Vandí). Kreikkalaisen popmusiikin suurimpiin tähtiin kuuluu esimerkiksi Eurovision laulukilpailuissakin esiintynyt Ánna Víssi, joka on Kreikan myydyin naisartisti. Kuten monet muutkin Kreikassa suositut laulajat, Víssi on kotoisin Kyprokselta.
Tavallisia kreikkalaisen musiikin soittimia ovat muun muassa buzuki, viulu, cimbalom, säkkipilli, rummut, luuttu, klarinetti, zurna ja lyyra.
Aiheesta muualla
- A Brief History of Greek Music Hellenic Communication Service. (englanniksi)