Kukinto

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kukinto:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialta maailmasta. Kukinto on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena vuosia, ja sen vaikutus näkyy monilla eri aloilla tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja taiteeseen. Kun uppoudumme Kukinto:n maailmaan, kohtaamme uusia ideoita, jännittäviä löytöjä ja kiehtovia näkökulmia, jotka antavat meille varmasti syvemmän ymmärryksen ja arvostuksen tätä aihetta kohtaan. Liity mukaan tähän kiehtovaan Kukinto-tutkimukseen ja löydä yhdessä kaikki, mitä sillä on meille tarjottavanaan.

Kukinto on kasvin osa, joka muodostuu monesta sen suvullisen lisääntymisen osasta eli kukasta ja niihin liittyvistä varren haaroista ja kukkaperistä. Kukinto on se verson osa, joka muodostaa kukkia. [1]

Erityyppisiä kukintoja

Kukinnot jaetaan pitkä- ja lyhytlapakkoisiin kukintoihin sekä viuhkoihin. Pitkälapakkoisissa kukinnoissa kukat liittyvät pitkänomaiseen kukintovarteen, lapakkoon. Sellaisten eri tyyppejä ovat tähkä, terttu, huiskilo ja norkko. Lyhytlapakkoisia kukintomuotoja ovat sarja ja mykerö. Mykerössä on suuri joukko pieniä kukkia kiinnittyneenä samaan kukkapohjukseen niin lähelle toisiaan, että kukinto muistuttaa usein erehdyttävästi yhtä kukkaa, mutta tarkemmin katsottuna jokaisessa pikkukukassa on erotettavissa kaikki normaalin kukan osat, kuten terälehdet, heteet ja emit. Viuhkossa kukkaperät eivät ole kiinnittyneet yhteiseen rankaan, vaan kukkarangat haarautuvat jatkoisella tavalla.

Lähteet

  1. ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9

Aiheesta muualla