Kupro

Nykyään Kupro on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Löytämisestään lähtien Kupro on herättänyt suurta kiinnostusta ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Sen vaikutus moderniin yhteiskuntaan on kiistaton, ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Kupro:een liittyvää perusteellisesti sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Analysoimme alan asiantuntijoiden eri näkökulmia ja mielipiteitä sekä tarjoamme asiaankuuluvaa ja ajankohtaista tietoa Kupro:stä.

Kuproa

Kupro on kupari-ammoniakkimenetelmällä selluloosasta valmistettava muuntokuitu. Kupron kauppanimiä ovat mm. Bemberg,[1] Bemsilke, Bamsilke, Cupioni, Cupresa ja Cuprama.

Kuproa kutsuttiin aiemmin myös nimellä kuparisäteri.[2]

Kuprokuituja valmistetaan nykyisin puuselluloosasta kuten viskoosia. Alun perin kuprokuidut valmistettiin puuselluloosan sijaan puuvillan niin sanotusta lintteristä (engl. linters). Se on puuvillan siemeniin kuitujen erotuksen jälkeen jäävää lyhyttä kuitua, joka ei sovellu kehrättäväksi.[3][4] Kehruuliuos valmistetaan liuottamalla selluloosa kuparioksidiammoniakkiin: ensin selluloosa jauhetaan yhdessä saostetun kuparihydraatin kanssa, sitten seos käsitellään konsentroidulla ammoniakilla. Näin saatu kehruuliuos saostetaan hitaasti kuumalla vedellä, jolloin selluloosa koaguloituu märkä- tai venytyskehruuta varten.[2]

Kuprokuidun kehitti Louis Despeissis vuonna 1890 Ranskassa. Kuidun valmistusmenetelmän kehittely kuitenkin jatkui Saksassa ja 1908 saksalaisyritys J.P. Bemberg toi markkinoille Bemberg-silkin. Valmistuskustannuksiltaan halvempi viskoosi kuitenkin yleistyi ja Bembergiä ja japanilaista Asashia lukuun ottamatta kuidun valmistus loppui ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä. 1990-luvulla kuprokuidun suosio elpyi muodissa.

Kankaana kupro on silkkimäistä ja siitä valmistetaankin alusasuja. Kupron suurin käyttökohde on vuorikankaana. Kuproa hoidetaan viskoosin tavoin.

Lähteet

  1. ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 89. WSOY, 1958.
  2. ↑ a b Lublin, J. ja Willny, H.: Kauppatavarat: Pukimet ja kudonnaiset, s. 47. Helsinki: Tammi, 1948.
  3. ↑ Tekokuiduista, Linnan Kangas Oy. Viitattu 19.6.2014.
  4. ↑ Hannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto: Ammattina vaate, s. 34. (Alkuteos Fachwissen Bekleidung) WSOY, 2002. ISBN 951-0-26522-5