Kurgaanikulttuuri:n maailmassa on aina ollut suurta kiinnostusta ja loputonta uteliaisuutta. Muinaisista ajoista lähtien Kurgaanikulttuuri on herättänyt ihmiskunnan huomion joko sen mysteerin, merkityksen, vaikutuksen tai ylivoimaisuuden vuoksi. Riippumatta ajasta, paikasta tai kulttuurista, Kurgaanikulttuuri on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä ja vaikuttanut tapoihin, uskomuksiin, päätöksiin ja tekoihin. Tässä artikkelissa tutkimme syvällisesti Kurgaanikulttuuri:n kiehtovaa maailmaa analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja vaikutusta yhteiskuntaan. Syvän analyysin avulla löydämme Kurgaanikulttuuri:n monet puolet, selvitämme arvoituksia, selvitämme käsitteitä ja jaamme uusia näkökulmia, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin tätä jännittävää aihetta.
Kurgaanikulttuuri on termi, jota erityisesti Marija Gimbutas ja tämän kannattajat ovat käyttäneet oletetusta kulttuurista, joka liittyisi indoeurooppalaisten alkukotiin. Kurgaanikulttuuri on eräänlainen kattotermi useille yksittäisille kulttuureille. Nimensä kulttuuri sai kuparikauden ja varhaisen pronssikauden kurgaaneista, jotka olivat eräänlaisia hautakumpuja.[1]
Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Hän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille.[2] Gimbutasin mukaan kurgaanikulttuurin alku sijoittuu noin vuoteen 4500 eaa. ja se jatkuu Mustanmeren ympäristön valloitusaikaan.[2]
Muiden tutkijoiden mukaan kurgaanien rakentaminen ei ole osoitus kulttuurien yhtenäisyydestä, ja teoria perustuu voimakkaisiin oletuksiin ja yksinkertastuksiin.[3]
Kurgaanikulttuuri on jaettu neljään ajanjaksoon. Sen toinen jakso, jolloin kulttuuri eurooppalaistuu sijoittuu vuosiin 4000–3500 eaa., jolloin kulttuurikohteita on löytynyt Ponto-Kaspian aron pohjoisosista ja Mustanmeren länsipuolelta Ukrainasta, Romaniasta, entisen Jugoslavian alueelta ja Unkarin itäosista. Kolmannessa vaiheessa, noin 3500–3000 eaa., kulttuuri levisi Keski-Eurooppaan, koko Balkanille, Etelä-Kaukasiaan, Anatolian ja Iranin pohjoisosiin. Neljännen ja viimeisen vaiheen aikana leviäminen jatkui Kreikkaan, Anatolian itäosiin ja lopulta Välimeren alueen itäosiin noin vuonna 2000 eaa.[1]