Kusarigama

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Kusarigama:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä sen vaikutukseen moderniin yhteiskuntaan perehdymme sen historiaan, kehitykseen ja merkitykseen nykymaailmassa. Kusarigama on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta ajan mittaan, ja yritämme tässä artikkelissa valaista sen tärkeimpiä puolia. Asiantuntijahaastatteluilla, syvällisillä analyyseillä ja käytännön esimerkeillä pyrimme tarjoamaan kattavan ja oivaltavan näkemyksen Kusarigama:stä, jotta lukijamme voivat laajentaa tietämystään ja ymmärtää paremmin sen merkitystä eri yhteyksissä. Valmistaudu astumaan Kusarigama:n löytöjen ja pohdiskelujen maailmaan!

jingama eli japanilainen sirppi
Kusarigama
Kaksi kusarigamaa esillä museossa

Kusarigama (kirjaimellisesti "ketjusirppi" jap. 鎖鎌) on perinteinen joskin harvinainen japanilainen ase. Kusarigama koostuu sirpistä (kama), johon on yhdistetty pitkällä metalliketjulla (kusari) pieni metallinen paino.[1]

Vaikka kusarigama on kehitetty talonpoikien käyttämästä työkalusta, eivät talonpojat kuitenkaan käyttäneet kyseistä asetta[1](s. 149-152). Kusarigama soveltui taisteluihin keihäillä tai miekoilla varustautuneita vihollisia vastaan. Asetta käytettiin enimmäkseen siten, että ketjun päässä ollut metallipaino singottiin vihollista tai hänen asettaan kohti, jolloin ketju tai paino saattoi sotkeutua esimerkiksi miekkaan tai vammauttaa käsiä tai jalkoja. Tämän jälkeen voitiin hyökätä kohti vihollista ja iskeä lähietäisyydeltä sirppiosalla. Muita tekniikoita ovat myös vastustajan sitominen ketjulla tai sirpin heittäminen.

Kusarigamasta on käytössä erilaisia variaatioita. Isshin-ryū kusarigamajutsu käyttää suoraa kaksiteräistä sirppiosaa, jossa on mukana rystykaari käden suojaksi. Suiō-ryūn kusarigama muistuttaa Isshin-ryun käyttämää, mutta siihen ei kuulu kädensuojusta. Okinawalainen kusarigama on lyhyempiteräinen ja kaareva. Myös ketjun pituus ja kiinnitys vaihtelevat eri koulukunnissa.

Nykyaikana kusarigaman käyttöä harjoitellaan muiden muassa seuraavissa koulukunnissa: Araki-ryū[1], Isshin-ryū, Kashima-Shinryū[2], Kiraku-ryū, Nitō Shinkage-ryū, Suiō-ryū, Takenouchi-ryū, Tendō-ryū, ja Toda-ha Buko-ryū[1](s. 156). Suomessa harjoitellaan Isshin-ryūta jōdōn yhteydessä.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Ellis Amdur: Old School, Essays on Japanese Martial Traditions, s. 148-176. USA: Edgework, 2002. (englanniksi)
  2. ↑ Friday, Karl F.: Legacies of the Sword: The Kashima-Shinryu and Samurai Martial Culture, s. 122-123. University of Hawaii Press, 1997. ISBN 0-8248-1879-2 (englanniksi)