Kyynikkojen kirjeet

Tänään haluamme puhua Kyynikkojen kirjeet:sta. Tällä aiheella/henkilöllä/päivämäärällä on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa ja se on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​Kyynikkojen kirjeet:een liittyviä näkökohtia sen historiasta sen vaikutukseen nykymaailmaan. Sukellaan sen merkityksellisyyteen populaarikulttuurissa, sen vaikutuksiin yhteiskuntaan ja siihen, miten se on kehittynyt ajan myötä. Lisäksi analysoimme sen roolia tänään ja sen ennustetta tulevaisuuteen. Toivomme, että tämä artikkeli on hyödyllinen ja rikastuttava tietolähde kaikille Kyynikkojen kirjeet:stä kiinnostuneille.

Kyynikkojen kirjeet
Diogeneen nimiin laitetun kirjeen alku vuoden 1601 laitoksesta Epistolae Hippocratis, Democriti, Heracliti, Diogenis, Cratetis.
Diogeneen nimiin laitetun kirjeen alku vuoden 1601 laitoksesta Epistolae Hippocratis, Democriti, Heracliti, Diogenis, Cratetis.
Kirjailija useita tuntemattomia
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia
Julkaistu n. 100 eaa.–100 jaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kyynikkojen kirjeet on kokoelma antiikin aikaisia kirjeitä, jotka antavat esityksen kyynisen filosofian periaatteista ja käytännöistä. Kirjeet ovat epäperäisiä: ne on kirjoitettu Rooman keisariajalla, mutta ne esittävät olevansa paljon varhaisempien kyynikkofilosofien kirjoittamia. Kirjeet liittyvät uuskyynisen liikkeeseen, joka sai alkunsa toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[1]

Kirjeet ja ajoitus

Niin kutsuttujen Kyynikkojen kirjeiden kaksi pääryhmää ovat 51 Diogenes Sinopelaisen nimiin laitettua kirjettä sekä 36 Krates Thebalaisen nimiin laitettua kirjettä. Mitkään niistä eivät ole aitoja. Suurin osa Diogeneen nimiin laitetuista kirjeistä on todennäköisesti kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla eaa., kun taas Kraateen nimiin laitetut kirjeet, joista osa vaikuttaa perustuvan Diogeneen kirjeisiin, ovat todennäköisesti peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jaa.[2] Kirjeiden kirjoittajia ei tunneta, mutta kirjoittajia vaikuttaa olleen useita.[3] Kirjeet on kirjoitettu koinee-kreikaksi, ja ne ovat harvoja kyynisen koulukunnan kirjoituksia, joita Rooman valtakunnan ajalta on säilynyt.[4]

Mainittujen kirjeiden lisäksi kirjeisiin lukeutuu 10 Anakharsiksen ja 9 Herakleitoksen nimiin laitettua kirjettä. Anakharsiksen kirjeet saattavat olla kirjoitetut 200-luvulla eaa., kun taas Herakleitoksen kirjeet ovat todennäköisesti peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta eaa.[2] Kumpikin eli ennen kyynisen koulukunnan syntyä, mutta kyynikot pitivät heitä koulukuntansa ihanteiden edelläkävijöinä. Lisäksi kokoelmaan kuuluu 30 ”sokraattista kirjettä”, jotka esitetään Sokrateen tai hänen seuraajiensa (Antisthenes, Aristippos, Aiskhines, Ksenofon jne.) kirjoittamina. Myös näistä kirjeistä monet olivat peräisin kyyniseen filosofiaan taipuvaisen kirjoittajan kynästä, vaikkakin kirjoittaja tunsi enemmän sympatiaa Aristipposta kuin kyynisen koulukunnan perustajaa Antisthenestä kohtaan.[2] Kokoelmaan voidaan lukea myös muita epäperäisiä, kuten Hippokrateen nimiin laitettuja, kirjeitä.[2]

Sisältö

Kyynikkojen kirjeet käsittelevät enemmän eettisiä kuin uskonnollisia asioita: niiden tarkoituksena on etsiä eettisesti puhdasta elämää irtautumalla sosiaalisista normeista ja käytännöistä askeettisella elämällä.[3] Kirjeiden sisältö ei ole erityisen omaperäistä, mutta ne todennäköisesti palvelivat kyynisen maailmankatsomuksen levittämisessä.[4] Kirjeet käsittelevät kyynisen elämäntavan ja sen harjoittamisen (askesis) eri puolia. Tämän vuoksi kirjeissä annetaan ohjeita siitä ketä jäljitellä ja ketä ei, ja kuinka viisauden eri puolia hankitaan ja osoitetaan. Lisäksi kirjeet sisältävät polemiikkia niitä vastaan, jotka eivät noudata näitä ihanteita.[3]

Kirjeiden sisältämät moraaliset anekdootit ovat todennäköisesti esimerkkejä tuon ajan kyynisten katusaarnaajien käyttämistä.[4] Kuten suuressa osassa roomalaisajan kyynistä ajattelua, myös Kyynikkojen kirjeissä on nähtävissä stoalaisen ja muiden koulukuntien ajattelun vaikutusta.[4]

Lähteet

  1. ↑ Deming, Will: Paul on marriage and celibacy: the Hellenistic background of 1 Corinthians 7, s. 71. Cambridge University Press, 1995. ISBN 0521472849 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c d Malherbe, Abraham J. (toim.): The Cynic Epistles: A Study Edition. SBL, 1977.
  3. ↑ a b c Vaage, Leif E.: ”Cynic Epistles (Selections)”. Teoksessa Wimbush, Vincent L.: Ascetic Behavior in Greco-Roman Antiquity: A Sourcebook, s. 117-118. Continuum International, 1990.
  4. ↑ a b c d Branham, R. Bracht & Goulet-Cazé, Marie-Odile: The Cynics: The Cynic Movement in Antiquity and its Legacy, s. 15. University of California Press, 2000.

Kirjallisuutta

  • Malherbe, Abraham J. (toim.): The Cynic Epistles: A Study Edition. SBL, 1977. - kreikankielinen teksti englanninkielisellä käännöksellä

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Cynic epistles