Kyynärä

Maailma on täynnä mysteereitä ja uteliauksia, eikä Kyynärä ole poikkeus. Muinaisista ajoista lähtien Kyynärä on ollut tutkimuksen, keskustelun ja spekuloinnin kohteena. Sen vaikutus ulottuu yhteiskunnan eri alueille ja herättää sekä ihailua että juonittelua. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkea Kyynärä:een liittyvää sen alkuperästä sen nykypäivän vaikutuksiin. Sillä ei ole väliä, oletko asian asiantuntija vai oletko vain utelias oppimaan aiheesta lisää, tämä artikkeli vie sinut Kyynärä:n kiehtovaan maailmaan.

Tämä artikkeli kertoo pituusmitasta. Kyynärä on myös kylä Perniössä. Lisäksi Suomessa on muutamia Kyynäräjärvi-nimisiä järviä.
Kyynärän mitta.

Kyynärä on vanha pituusmitta, joka osapuilleen vastaa kyynärpään ja keskisormen pään välistä etäisyyttä. Kyynärän tarkka määritelmä on vaihdellut eri kulttuureissa ja sen pituus on vastannut yleensä 45–70 senttimetriä.

Kyynärän pituuksia

Vanha suomalainen, alkujaan ruotsalainen Tukholman kyynärä (ruots. aln) on 59,34 cm = 1⁄3 syltä = 2 jalkaa = 4 korttelia = 24 (Ruotsin) tuumaa.[1]

Autonomian aikaan Suomessa käytettiin venäläiseen kyynärään eli arsinaan perustuvaa pituusmittajärjestelmää. Arsina on 71,12 cm eli 28 (Venäjän tai Englannin) tuumaa.[1]

Egyptissä kyynärä vastasi etäisyyttä kyynärpäästä keskisormen päähän. Kyynärän jakautui seitsemään kämmeneen, ja kukin kämmen vielä neljään sormeen. Mittojen vakioimiseksi Egyptissä otettiin käyttöön kaksi standardikyynärää: kuninkaallinen kyynärä oli 52,30 cm ja lyhyt kyynärä 45,01 cm.[2] Raamatussa puolestaan mainitaan kyynärä, johon sisältyi kyynärän pituuden lisäksi kämmenen leveys.[3]

Antiikin Kreikassa kyynärä tunnettiin nimellä pekhys. Sen tarkka pituus vaihteli kaupungeittain. Attikalainen eli Ateenassa käytetty kyynärä oli noin 44,4 cm.[4]

Roomalainen kyynärä oli noin 44,37 cm pitkä.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Vanhat mitat rakentamisessa. Museovirasto.
  2. ↑ a b Pappas, Theoni: Lisää matematiikan iloja, s. 39. Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. ISBN 952-5202-46-1
  3. ↑ Hes. 40:5
  4. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mitat ja painot”, Antiikin käsikirja, s. 346–347. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4

Aiheesta muualla