La Brean tervahaudat

Nykymaailmassa La Brean tervahaudat:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnan sektorille. La Brean tervahaudat on herättänyt suurta keskustelua ja analyyseja useilla eri aloilla joko talouteen, politiikkaan, tieteeseen tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme La Brean tervahaudat:een liittyviä eri puolia ja näkökulmia sekä sen vaikutusta nykymaailmaan. Eri lähteiden ja lähestymistapojen avulla yritämme valaista tätä aihetta ja tarjota kattavamman ja syvällisemmän näkemyksen sen tärkeydestä ja seurauksista.

La Brean tervahaudat
La Brea Tar Pits
La Brean tervahauta museolla.
La Brean tervahauta museolla.
Sijainti

La Brean tervahaudat
Koordinaatit 34°3′46.18″N, 118°21′21.57″W
Valtio Yhdysvallat
Paikkakunta Kalifornia
Ajanjakso Pleistoseeni–Holoseeni
↓
Aiheesta muualla

La Brean tervahaudat Commonsissa

Karikkeen peittämä maaöljy on petollinen ansa, joka koitui monen eläimen kuolemaksi.

La Brean tervahaudat on fossiilialue Kaliforniassa, keskellä Los Angelesia. La Brean tervahautojen ”terva” on erityisen paksua maaöljyä, joka nousee maan pinnalle maanalaisesta öljyesiintymästä. Tuhansia eläimiä ja kasveja on jäänyt ansaan La Brean paksuun öljyyn 40 000–8 000 vuoden välisenä aikana. Ne ovat takertuneet kiinni maaöljyyn ja sen jälkeen vajonneet sen sisään. Niiden upottua öljyyn öljypitoiset sedimentit ovat säilyttäneet eläinten luut ja kasvien osat täydellisesti.[1]

Tervahautojen muodostuminen

Tervahaudat ovat muodostuneet maaöljystä joka nousee ylös maanpinnalle kallioperässä olevien halkeamien kautta. Kun öljy on pinnalla niin siitä haihtuvat kevyemmät ainekset jättäen jäljelle raskaimman tervan tai asfaltin. Alueen alkuperäiset asukkaat käyttivät sitä kanoottien ja korien tiivistämiseen sekä liimana. Kun länsimaalaiset saapuivat alueelle, tervaa kerättiin kuopista ja käytettiin lähistön talojen kattojen tiivistykseen.[1]

Tässä yhteydessä löydettiin luita ja niiden ajateltiin joutuneen sinne kun karjaa oli eksynyt kuoppiin.[1] Kiinnostus kaivauksiin heräsi kuitenkin 1900-luvun vaihteessa kun löytyi sukupuuttoon kuolleen jättiläislaiskiaisen jäänteet.[2] Vuonna 1901 tehtiin ensimmäinen arkeologinen kaivaus. Tuhansia eläimiä ja kasveja on jäänyt ansaan La Brean paksuun öljyyn 40 000–8 000 vuoden välisenä aikana. Ne ovat takertuneet kiinni maaöljyyn kiinni ja sen jälkeen vajonneet sen sisään. Niiden upottua öljyyn öljypitoiset sedimentit ovat säilyttäneet eläinten luut ja kasvien osat täydellisesti.[1] Öljy on säilönyt luut hyvin koska se esti hapen vaikutuksen niihin.[3] Luut eivät ole siis kivettyneet mutta niitä kutsutaan fossiileiksi koska ne ovat yli 10 000 vuotta vanhoja.[4] Kaikkiaan yli 660 eliölajia on löydetty tervahaudoista.[1]

Maaöljystä kaivettuja hirviösuden kalloja.
Hydrophilus sp.

Alueen öljy on hyvin tahmeaa ja sen viskositeetti on korkea eli se on jähmeästi virtaavaa. Siitä syistä siihen on jäänyt kiinni suuriakin eläimiä kuten mammutteja ja biisoneja.[5] Tällaisten suurten eläinten kiinni jääminen on houkutellut paikalle petoja ja raadonsyöjiä, jotka ovat puolestaan jääneet kiinni öljyyn. Öljystä onkin löytynyt paljon enemmän petoja. Noin 90 prosenttia eläimistä on lihansyöjiä.[1] Ihmisiä on haudoista löytynyt vain yksi, mutta ihmisten valmistamia esineitä sen sijaan on löydetty runsaasti. Öljystä on kaivettu esiin myös sammakkoeläimiä, matelijoita, lintuja, hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä kasveja.[5]

Kaivaukset jatkuvat edelleen tervahaudassa numero 91, muut haudat on kaivettu tyhjiksi.[6][7] Fossiilien säilyttämistä varten Los Angelesiin on avattu George C. Page Museum, jossa vierailivat voivat tutustua löytöihin.[8] Museo on osa Natural History Museum of Los Angeles County museota.[1]

Löydettyjä lajeja

Listassa † merkityt ovat sukupuutton kuolleita.

Haudasta löydetyn naisen kallosta tehty jäljennös.

Lähde:[9][10]

Katso myös

Lähteet

  • Busbey, Arthur III & Coenraads, Robert R. & Roots, David & Willis, Paul: Ihmeellinen luonto – Kivet & fossiilit, s. 264–265. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5347-0

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Localities of the Pleistocene: The La Brea Tar Pits University of California Museum of Paleontology – UCMP. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ La Brea Tar Pits Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  3. ↑ How were the bones preserved from the La Brea tar pits? UCSB Science Line. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Geggel, Laura: Ice Age Animal Bones Uncovered During LA Subway Excavation Live Science. 1.5.2017. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Busbey, Arthur III & Coenraads, Robert R. et al., 1999, s. 264–265.
  6. ↑ Peterson, Chris W. & Townsend, Kimberly: Page Museum – La Brea Tar Pits: Pit 91 Excavation 5.1.2002. Natural History Museum of Los Angeles County. Arkistoitu 15.6.2007. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Pit 91 – One of the world’s longest-running urban paleontological excavation sites La Brea Tar Pits & Museum. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ George C. Page Museum (La Brea Tar Pits) The Los Angeles Conservancy. Arkistoitu 29.1.2021. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Grace, Ben: Fauna and Flora of Rancho La Brea 2002. University of Bristol. Arkistoitu 12.7.2011. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Mammal Collections La Brea Tar Pits & Museum. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla