Labradoriitti

Tämän päivän artikkelissa tutkimme aihetta Labradoriitti, kysymys, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua pitkään. Labradoriitti on relevantti ja kiistanalainen aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Vuosien varrella Labradoriitti on ollut useiden tutkimusten, tutkimusten ja pohdiskelujen kohteena, jotka ovat tuoneet valoa tähän aiheeseen liittyviin eri näkökohtiin. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, joita on omaksuttu Labradoriitti:n käsittelemiseksi, tarkoituksena syventää sen ymmärrystä ja laajuutta.

Labradoriittia

Labradoriitti (synonyymi spektroliitti ja plagioklaasi) kuuluu maasälpäryhmään ja on kemialliselta koostumukseltaan natrium–kalsium–alumiinisilikaattia. Labradoriitin Mohsin kovuus on 6–6,5 ja ominaispaino 2,69–2,70. Sen väri vaihtelee tummanharmaasta harmaanmustaan ja värittömään. Kivessä esiintyy labradoriitille ominainen värileikki. Värileikki sisältää sateenkaaren eri sävyt, useimmiten vihreät ja siniset värisävyt. Kivienharrastajille kivi, jossa on koko värikirjo, on halutuin. Värileikki eli labradorisointi johtuu suotautumalamellien aiheuttamista interferenssi-ilmiöistä.

Labradoriitti on hauras, paineelle ja hapoille herkkä kivi. Myös lämmönvaihtelut tekevät kiveen rakoja ja halkeamia. Labradoriitin voi sekoittaa ortoklaasiin, enstatiittiin tai amblygoniittiin.

Historia

Labradoriitti sai nimensä ensimmäisen löytöpaikkansa Labradorin niemimaan mukaan vuonna 1770. Labradoriitti on ollut jo kauan suosittu koriste-esineiden materiaali, mutta se kiinnostaa eniten keräilykohteena.

Esiintyminen

Yksityiskohtia labradoriitin pinnasta

Parhaimman laatuiset labradoriitit löytyvät Suomen Ylämaalta. Ylämaan esiintymä löytyi vuonna 1940, kun Salpalinjan panssariestekiviä louhittiin. Ylämaan spektroliitti on saanut kansainvälistä kuuluisuutta kauniin, monivärisen värileikkinsä ansiosta. Toisaalta Ylämaan spektroliitin kovuus jää vähän jalokiviluokan suositusten alle. Suomesta spektroliittia on löytynyt myös mm. Mäntyharjulta ja Lounais-Suomen rapakivistä.

Labradoriittia esiintyy myös Madagaskarilla, jossa on tavattu voimakkaan sinisen hohdon omaavaa labradoriittikuukiveä. Läpinäkyviä labradoriitteja on löytynyt Meksikosta. Esiintymiä on löytynyt myös mm. Kanadasta, Yhdysvalloista ja Venäjältä.

Kuvia labradoriitista

  • Labradoriittia Ylämaalta, Suomesta
    Labradoriittia Ylämaalta, Suomesta
  • Kiillotettu kappale labradoriittia, 18 × 20 cm
    Kiillotettu kappale labradoriittia, 18 × 20 cm
  • Museokappale labradoriittia
    Museokappale labradoriittia

Lähteet

  • Dud´a, Rudolf & Rejl, Luboš: Jalokivien maailma. WSOY (1998).
  • Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Otava (1996).
  • Korhonen, Paavo: Kiviopas. Tampereen museoiden julkaisuja.

Aiheesta muualla