Nykymaailmassa Laganin vesistö:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Laganin vesistö:stä on tullut keskeinen viitepiste nyky-yhteiskunnassa joko kulttuurin, sosiaalisen, tieteen tai teknologian alalla merkityksellisyytensä vuoksi. Vuosien varrella Laganin vesistö on herättänyt tutkijoiden, tutkijoiden, ammattilaisten ja harrastajien uteliaisuutta ja tuottanut valtavan määrän tietoa ja keskustelua tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Laganin vesistö:n monia puolia, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme maailmanlaajuisen näkemyksen sen tärkeydestä ja merkityksestä nykyään.
Laganin vesistö (ruots. Lagans avrinningsområde, vesistöaluetunnus 98) muodostuu Pohjanmeren ja Itämeren vaihettumisvyöhykkeeseen Kattegatiin laskevan Laganin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 6 452 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1][2][3]
Vesistön pääuomana on lähes koko pituudeltaan sen nimikkojoki Lagan, joka alkaa Tahesjönin järvestä. Joen pituus on 232 kilometriä ja se laskee Kattegatiin noin 2,4 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[4][a]
Laganin vesistön itäpuolella kulkee Skandinavian eteläosan pohjois-eteläsuunnassa halkaiseva vedenjakaja, jonka itäpuolella olevat vesistöt laskevat Itämeren pääaltaaseen ja länsipuolella Atlantin suuntaan. Tällä vedenjakajalla on Laganin vesistöllä pitkä osuus, joka jatkuu koko sen itä- ja pohjoisreunaa pitkin. Vedenjakajan takana sijaitsevat kaakossa Helge ån vesistön (tunnus 88), idässä Mörruminjoen vesistö (tunnus 86) ja Emånin vesistö (tunnus 74) sekä pohjoisessa Motalanvirran vesistö (tunnus 67). Vedenjakajan länsipuolella on pisin yhteinen vedenjakaja Nissanin vesistön (tunnus 101) kanssa. Sen ja Laganin vesistön väliin jäävät pienet päävesistöt Fylleånin vesistö (tunnus 100) ja Genevadsånin vesistö (tunnus 99).[1]
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (43,5 %), turve (18,6 %), kalliomaa (7,5 %), hiekka ja sora (2,6 %), multamaa (8,7 %), savimaa (2,0 %) ja jäätikköjokijäänteet (7,9 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (68,3 %), soita ja kosteikkoja (6,1 %), viljelymaita (10,7 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (1,8 %) sekä joutomaita (4,5 %). Näiden lisäksi on 8,5 % vesistöjä.[5]
Laganin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (2004–2019) |
---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Laganin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 2004–2019. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 87,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 213 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 31,3 m³/s [5]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 76,7 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) on 215 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 0,05 m³/s [4]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 231 m³/s on mitattu tammikuussa 2007 ja pienin 19,2 m³/s elokuussa 2018. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot.[3][5]
Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 174 patoa, joista 17,4 % säännöstellään vesistön jokien virtaamia. Patojen säännöstelykapasiteetti on 455,7 miljoonaa kuutiometriä.[5]
Laganin pääuomassa on 17 vesivoimalaitosta: Laholm, Karsefors, Skogaby, Knäred nedre, Knäred övre, Bassalt, Majenfors, Ängabäck, Timsfors, Kvarnaholm, Traryd, Ljungby, Bro, Karlsfors, Hörle, Fågelfors ja Götafors. Vesistön sivu-uomissa on vielä 33 voimalaa lisää:
Voimaloiden yhteisteho on 133,9 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 534,8 gigawattituntia.[6]