Lana Del Rey

Lana Del Rey
Lana Del Rey vuonna 2019.
Lana Del Rey vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Elizabeth Woolridge Grant
Syntynyt21. kesäkuuta 1985
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko, malli
Muusikko
Taiteilijanimi Lana Del Rey, Lana Rey Del Mar, Lizzy Grant, Lana Del Ray, May Jailer, Sparkle Jump Rope Queen
Laulukielet englanti
Aktiivisena 2005–
Tyylilajit vaihtoehtorock, rock, psykedeelinen rock, indie pop, kamaripop, trip hop
Soittimet laulu, kitara, kosketinsoittimet
Levy-yhtiöt Interscope Records
Polydor Records
Stranger
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Näytä Wikidatasta tulevat arvot

Elizabeth Woolridge Grant (s. 21. kesäkuuta 1985 New York), taiteilijanimeltään Lana Del Rey, on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja malli. Lake Placidin kylässä, New Yorkin osavaltiossa varttunut Del Rey on julkaissut yhdeksän albumia: Lana Del Ray A.K.A. Lizzy Grant (2010), Born to Die (2012), Ultraviolence (2014), Honeymoon (2015), Lust for Life (2017), Norman Fucking Rockwell! (2019), Chemtrails over the Country Club (2021), Blue Banisters (2021) ja Did You Know That There's a Tunnel Under Ocean Blvd (2023) sekä EP-levyt Kill Kill (2008), Lana Del Rey (2012) ja Paradise (2012).

Del Reyn debyyttialbumi oli myynnissä vain lyhyen aikaa iTunesissa ennen kuin se vedettiin pois markkinoilta. Stranger Recordsin kautta julkaistun Born to Die -albumin ensimmäinen single oli ”Video Games”. Single menestyi hyvin ympäri Eurooppaa nousten muun muassa listaykköseksi Saksassa, jossa se myi platinaa. Born to Die nousi albumilistan ykköseksi Britanniassa ja kakkoseksi Yhdysvalloissa.

Nuoruus

Elizabeth Woolridge Grant syntyi New Yorkissa 21. kesäkuuta 1985. Hänen isänsä Robert England Grant Jr on ammatiltaan yrittäjä, ja hänen äitinsä Patricia Ann ”Pat” (Hill) on lukionopettaja. Del Reyllä on skotlantilaisia sukujuuria. Hänellä on kaksi nuorempaa sisarusta, sisko Caroline ja veli Charlie.

Del Rey varttui Lake Placidissa, New Yorkissa, ja kävi siellä katolista peruskoulua.

Ura

Uran alkuvaiheet

Del Rey teki vuosina 2004–2005 albumin nimeltä Sirens silloisella taiteilijanimellään ”May Jailer”. Albumia ei julkaistu, mutta toukokuussa 2012 se vuodettiin kokonaan YouTubeen. Del Rey on työstänyt satoja kappaleita, jotka eivät ole millään levyllä. Kaikkia ei ole virallisesti julkaistu, mutta suuri osa kappaleista on vuotanut internetiin, ja niitä ilmestyy jatkuvasti lisää.lähde?

Lana julkaisi ensimmäisen täyspitkän studioalbuminsa Lana Del Ray A.K.A. Lizzy Grantin tammikuussa 2010. Se oli laulajan ensimmäinen ammattimaisesti tuotettu albumi, julkaistu nimellä Lizzy Grant, itsenäisellä levy-yhtiöllä tuottaja David Kahnen kanssa. Del Rey totesi, että ”David pyysi minua työskentelemään kanssaan vain päivä sen jälkeen kun hän sai demoni. Hän on tunnettu tuottaja jolla on paljon rehellisyyttä ja joka on kiinnostunut popin lisäksi muun musiikin tekemisestä.” Lanan isä, Robert Grant, auttoi markkinoimaan albumia, joka oli saatavilla iTunesissa lyhyen ajan ennen kuin levy peruutettiin. David Kahnen mukaan Grant osti oikeudet takaisin levy-yhtiö 5 Pointsilta.

Born to Die ja Paradise Tour (2011–2013)

Lana Del Rey vuonna 2012.

Myöhemmin kesäkuussa 2011, Del Rey allekirjoitti sopimuksen levy-yhtiö Stranger Recordsin kanssa ”Video Games” -debyyttisinglen julkaisemisesta lokakuussa 2011. Hän allekirjoitti yhteissopimuksen Interscope Recordsin ja Polydor Recordsin kanssa. 24. lokakuuta 2011 ilmoitettiin, että Del Rey oli voittanut brittiläisen musiikkipalkinnon Q Awardin kategoriassa ”Q's Next Big Thing”.

Video Games” -singleä mainostettiin The CW Television Networkin Ringer-sarjassa 27. syyskuuta 2011 keskeisen kohtauksen aikana saaden Del Reyn valtavirran mukaan. Lana mainosti albumiaan lukuisissa myös live-esiintymisissä. Rolling Stone -musiikkilehti kommentoi, että vaikka Del Rey on hermostunut ja ahdistunut esittäessään kappaleitansa livenä, ”hän laulaa huomattavalla luottamuksella”, vaikka he totesivatkin Del Reyn laulun olevan melko vihlovaa korville. Lana esitti ”Video Games” -kappaleensa hollantilaisessa De Wereld Draait Door -televisio-ohjelmassa, brittiläisessä Later... with Jools Holland -musiikkiohjelmassa ja yksityisessä show’ssa Chateau Marmontissa West Hollywoodissa Kaliforniassa. Del Rey antoi myös useita haastatteluja sanomalehdille ja internet-lehdille.

Myöhemmin ilmoitettiin, että laulaja julkaisisi debyyttialbuminsa tammikuussa 2012. Ranskalaisen Taratata-ohjelman haastattelussa Lana ilmoitti albumin nimen olevan Born to Die. Se julkaistiin 27. tammikuuta 2012 Irlannissa, 30. tammikuuta 2012 Isossa-Britanniassa sekä maailmanlaajuisesti 31. tammikuuta 2012.

Laulaja esitti kaksi kappalettaan Saturday Night Live -televisio-ohjelmassa 14. tammikuuta 2012. Lana sai lämpimän vastaanoton yleisöltä, mutta sekalaisia arvosteluja kriitikoilta. NBC Nightly News -ankkuri Brian Williams kutsui Del Reyn esitystä ”yhdeksi huonoimmista esityksistä SNL-ohjelman historiasta”. Del Reyn esiintymistä puolusti SNL-ohjelman sinä iltana toimiva juontaja Daniel Radcliffe, huolimatta siitä, ettei hän ollut nähnyt esitystä. 4. helmikuuta 2012 Kristen Wiig parodisoi Del Reytä Saturday Night Liven sketsissä yhdessä Seth Meyersin kanssa.

Toinen single ja albumin nimikkokappale ”Born to Die” julkaistiin 30. joulukuuta 2011. Kappaleen musiikkivideo vuoti 14. joulukuuta 2011, ja se perustui Del Reyn luomalle käsitteelle, ohjaajana Yoann Lemoine. Tammikuussa 2012 Del Rey ilmoitti ostaneensa Lana Del Ray A.K.A. Lizzy Grant -albuminsa oikeudet takaisin ja uusintajulkaisevansa sen kesällä 2012 Interscope Recordsin ja Polydor Recordsin johdolla. 4. tammikuuta 2012 laulajan tiedotettiin allekirjoittaneen sopimuksen NEXT Model Management -agentuurin kanssa.

Born to Die (2012) albumista julkaistiin marraskuussa Paradise Edition versio. Normaalipainos sisältää kahdeksan uutta kappaletta, mutta iTunes-versiolla tulee bonuskappale ”Burning Desire”.

Lana Del Rey Saksassa 2011.

Del Reyn esiintyminen Helsingissä Hartwall Areenalla 16. kesäkuuta 2013 sai kritiikissä arvion, että hän on tragediabarbie, jonka kappaleet ovat täynnä jenkkikliseitä ja rakennusaineena on nostalgia. Esitys muistutti sitcom-tv-sarjaa, sillä yleisöreaktioita epäiltiin vahvistetuiksi taustanauhojen avulla. Huutomyrskyt osuivat vääriin kohtiin, yleisön laulu oli epäsuomalaisen kovaa ja amerikkalaisella aksentilla. Toimittaja Oskari Onninen kirjoitti Helsingin Sanomien arviossaan lopuksi, että syvemmälle amerikkalainen populaarikulttuuri ei pysty hukkumaan itseensä. Samoihin ongelmiin kiinnitti huomiota myös Rumban kirjoittaja.

Yleisöltä Del Rey kuitenkin sai varsin lämpimän vastaanoton. Nainen huomioi tuttuun tapaansa faneja useaan otteeseen tervehtimällä ja halailemalla heitä. Del Rey käytti myös paljon aikaa fanien kanssa kuvien ottamiseen, lahjojen vastaanottamiseen sekä yleisön toistuvaan kiittelyyn.

Paradise-kiertueen konserttia Skotlannin Glasgow’ssa arvioitiin The Scotsman -lehdessä myönteisemmin: Kappale ”Young and Beautiful” (elokuvasta Kultahattu) lumosi yleisön, kuten itse Del Reykin. Kiertueella lämmittelijänä toimineen Kassidy-yhtyeen kitaristi on kotoisin Glasgow’sta ja on seurustellut Del Reyn kanssa. Suomen-konsertissa lämmittely-yhtyeenä toimi kuitenkin Kari Tapiiri.

Musiikki ja ääni

Lana Del Reyta on kuvailtu ”niin kutsutuksi gangsta-Nancy Sinatraksi”. Del Reyn ääniala on kontra-altto.

Vaikutteet

Lana on maininnut musiikillisiksi vaikuttajikseen muun muassa Kurt Cobainin, Nirvanan, Bruce Springsteenin, Elvis Presleyn, Frank Sinatran, Bob Dylanin, Allen Ginsbergin, Leonard Cohenin, Nina Simonen, Britney Spearsin ja Eminemin.

Muita Lanan mainitsemia musiikillisia ja taiteellisia vaikutteita ovat hänen oma mielikuvituksensa, visionsa omasta tulevaisuudestaan, Kalifornian maisema, New Yorkin ilmapiiri ja energia, Pariisi yöaikaan, Coney Island, amerikkalainen kitsch, 1940–1960-luvut, mustavalkoelokuvat, film noir, Marilyn Monroe, Jessica Rabbit ja Betty Boop.lähde?

Diskografia

Pääartikkeli: Lana Del Reyn diskografia

Studioalbumit

EP:t

Bibliogafia

Lähteet

  1. Lana Del Rey Is Rock's Saddest, Baddest Diva: Inside the New Issue Rolling Stone. 16.7.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  2. Cooper, Duncan: Cover Story: Lana Del Rey Is Anyone She Wants to Be The Fader. 4.6.2014. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
  3. David Robert: Lana Del Rey Has "Three New Albums Worth Of Material" 17.2.2012. MTV.ca. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 28.3.2013. (englanniksi)
  4. Ernest Baker: Interview: Lana Del Rey Talks Backlash, Plastic Surgery, and New Album 7.10.2011. Complex. Viitattu 20.2.2012.
  5. Gold-/Platin-Datenbank Bundesverband Musikindustrie. Viitattu 20.2.2012.
  6. Chart Stats chartstats.com. Viitattu 20.2.2012.
  7. Lana Del Rey Debuts at No. 2 on Billboard 200 Albums Chart Billboard. Viitattu 20.2.2012.
  8. Bock, Melvin Lynn et. al: Joseph and Mary Dale and their descendants, s. 113. ”Robert England Grant, Jr.; Robert was born 16 June 1953. On 12 June 1982 he married Patricia Ann Hill. They live in New York City and have two children: Elizabeth Woolridge Grant; Elizabeth was born 21 June 1985...”. Windmill Publications, 1998. (englanniksi)
  9. Tranter, Kristen: Lolita in the 'hood The Sydney Morning Herald. 10.5.2014. Viitattu 23.8.2015. (englanniksi)
  10. When is Lana Del Rey coming to Glasgow, how can I get tickets? The Scottish Sun. 21.8.2017. Viitattu 20.8.2019. (englanniksi)
  11. Jackson, Ron: The Domain Giant You Didn’t Know: Rob Grant's Roundabout Route to Real Estate Riches (Online and Off!) DN Journal. huhtikuu 2008. Viitattu 23.8.2015. (englanniksi)
  12. Lana Del Rey Interview Nylon. 28.11.2013. Viitattu 23.8.2015. (englanniksi)
  13. http://www.digitalspy.co.uk/music/news/a384853/lana-del-reys-may-jailer-sirens-album-leaks-in-full.html
  14. http://newsroom.mtv.com/2012/07/25/lana-del-rey-to-re-release-born-to-die-with-7-new-songs/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. http://www.lanadelrey.com/live
  16. Oskari Onninen, Pelkät kornit kulissit Helsingin Sanomat 18.6.2013 s. C3 Pelkät kornit kulissit (verkossa)
  17. Lana Del Rey toi Suomeen hidastetun, siirappisen ja valmiiksi nauretun elokuvan, Rumba-lehti
  18. Lana Del Rey goes back to her ‘gangster Nancy Sinatra’ roots on new single The Line of Best Fit. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla