Laura Rissanen

Nykymaailmassa Laura Rissanen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Olipa kyseessä ajankohtainen aihe, näkyvä persoona tai tärkeä tapahtuma, Laura Rissanen herättää eri taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten uteliaisuutta ja huomion. Sen vaikutus ja merkitys ylittävät rajat ja sukupolvet, mikä tekee siitä maailmanlaajuisesti merkityksellisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Laura Rissanen:tä ja analysoimme sen vaikutusta nykymaailmaan. Eri näkökulmien ja todisteiden avulla pyrimme ymmärtämään täysin Laura Rissanen:n merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskunnassa.

Laura Rissanen
Rissanen kesäkuussa 2023.
Rissanen kesäkuussa 2023.
Henkilötiedot
Syntynyt15. huhtikuuta 1976
Helsinki, Suomi
Ammatti valtiosihteeri
Muut tiedot
Koulutusvaltiotieteiden maisteri (2005)

Laura Rissanen (s. 15. huhtikuuta 1976 Helsinki)[1] on suomalainen poliitikko. Hän on työskennellyt vuodesta 2023 sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen valtiosihteerinä.[2] Tätä ennen hän toimi Keskon pääkaupunkiseudun aluejohtajana vuosina 2022-2023.[3]

Rissanen on Helsingin kaupungin varavaltuutettu[4] ja VTM[5], HKL:n johtokunnan puheenjohtaja,[6] sekä kaupunkiympäristölautakunnan jäsen[7]. Aiemmin Rissanen on toiminut muun muassa Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä, Helsingin joukkoliikennelautakunnan jäsenenä ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varapuheenjohtajana, HYYn I varapuheenjohtajana, Kokoomusnaisten varapuheenjohtajana[8] ja Helsingin Kokoomusnaisten puheenjohtajana.[9]

Ura

Rissanen on syntynyt Helsingissä ja käynyt Helsingin Rudolf Steiner -koulun.[1] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Ressun lukiosta keväällä 1995.[1] Rissanen liittyi Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkuntaan vuonna 1996. Hän valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi (poliittinen historia).

Rissanen työskenteli vuosina 2001-2004 kansanedustaja Suvi Lindénin avustajana eduskunnassa. Hän oli vuosina 2004-2005 kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen erityisavustaja ja vuosina 2005-2007 europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan avustaja Brysselissä.

Vuosina 2007-2011 Rissanen työskenteli opetusministerien Sari Sarkomaa ja Henna Virkkunen erityisavustajana. Hän oli vuosina 2011-2014 kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkusen erityisavustajana.

Rissanen työskenteli vuosina 2014-2019 kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Hän työskenteli vuosina 2019-2022 Sivistystyönantajat ry:llä johtaen järjestön elinkeinopoliittista edunvalvontaa.[10] Rissanen työskenteli vuosina 2022-2023 Keskossa pääkaupunkiseudun aluejohtajana.[3]

Rissanen aloitti kesäkuussa 2023 Orpon hallituksessa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen valtiosihteerinä.[2]

Yksityiselämä

Rissasella on kaksi poikaa entisen aviomiehensä Panu Laturin kanssa[11]. He hakivat avioeroa vuonna 2021.[12]

Lähteet

  1. ↑ a b c Laurasta Laura Rissanen | Kokoomus Helsinki. Viitattu 15.4.2021.
  2. ↑ a b Orpon hallitukselle nimitettiin kuusi valtiosihteeriä www.iltalehti.fi. Viitattu 23.2.2024.
  3. ↑ a b Laura Rissanen Keskon pääkaupunkiseudun aluejohtajaksi www.kesko.fi. Viitattu 23.2.2024.
  4. ↑ Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenet eli varavaltuutetut Helsingin kaupunki. Viitattu 15.4.2021.
  5. ↑ Ikosesta ministeri Virkkusen valtiosihteeri Yle Uutiset. Viitattu 15.4.2021.
  6. ↑ Luottamushenkilöt Helsingin kaupunki. Arkistoitu 9.11.2018. Viitattu 15.4.2021.
  7. ↑ Yhteystiedot Helsingin kaupunki. Viitattu 15.4.2021.
  8. ↑ Henna Virkkunen Kokoomusnaisten johtoon ts.fi. 25.11.2007. Arkistoitu 15.4.2021. Viitattu 15.4.2021.
  9. ↑ Laura Rissasesta Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Helsingin Sanomat. 18.1.2017. Viitattu 15.4.2021.
  10. ↑ Laura Rissanen Sivistystyönantajien elinkeinopolitiikasta vastaavaksi johtajaksi Sivista. 30.10.2018. Viitattu 15.4.2021.
  11. ↑ Pyörätuoliin pahoinpidelty Panu Laturi: ”Joskus toivossa pitää riippua kiinni melkein väkisin” Kodin Kuvalehti. 30.12.2020. Viitattu 15.4.2021.
  12. ↑ Kerttula, Suvi: Panu Laturi hakee avioeroa vaimonsa kanssa IS.fi. 7.12.2021. Viitattu 13.12.2024.