Le Figaro

Nykyään Le Figaro on aihe, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia nyky-yhteiskunnassa. Le Figaro on osoittautunut perustavanlaatuiseksi osaksi eri alojen kehitystä ja kehitystä ihmisten elämään kohdistuvasta vaikutuksesta sen merkitykseen ammattialalla. Erilaisten tutkimusten ja selvitysten avulla on pystytty vahvistamaan Le Figaro:n merkitys jokapäiväisessä elämässämme ja sen rooli todellisuuden eri näkökulmien muokkaajana. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia Le Figaro:een ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa.

Le Figaro
Le Figaron ensimmäisen numeron etusivu (15. tammikuuta 1826).
Le Figaron ensimmäisen numeron etusivu (15. tammikuuta 1826).
Lehtityyppi päivälehti
Julkaisija Dassault Group
ISSN ISSN 0182-5852
Levikki 358 000
Perustettu 1826
Päätoimittaja Robert Mergui
Sitoutuneisuus keskusta-oikeistolainen
Kotikunta Pariisi
Kotimaa Ranska
Sivukoko berliner
Ilmestymistiheys päivittäin
Kieli ranska
Aiheesta muualla
OCLC
Kotisivu

Le Figaro on ranskalainen Pariisissa päivittäin ilmestyvä konservatiivinen sanomalehti.[1]

Lehti perustettiin 1826 satiirisena viikkolehtenä ja nimettiin Pierre Beaumarchais’n näytelmän Figaron häät mukaan.[2] Myös lehden motto ”Ilman vapautta arvostella ei ole aitoa ylistystäkään (ransk. Sans la liberté de blâmer, il n’est point d’éloge flatteur)” on peräisin Figaron häistä.[3] Keskusta-oikeistolainen lehti on yleisesti tukenut UMP-puoluetta ja sen edeltäjiä.[4]

Historia

Le Figaron ensimmäinen numero ilmestyi 15. tammikuuta 1826.[3] Lehti oli Ranskan suurin, ja siihen kirjoittivat muun muassa Émile Zola, Alphonse Karr ja Jules Claretie. Entisen pääministeri Joseph Caillaux’n vaimo Henriette Caillaux murhasi Le Figaron päätoimittajan Gaston Calmetten 16. maaliskuuta 1914 tämän julkaistua kirjeen, joka kyseenalaisti pääministerin rehellisyyden.lähde?

Toiseen maailmansotaan mennessä Le Figarosta oli tullut Ranskan merkittävin sanomalehti. Sodan jälkeen lehdestä on tullut ylemmän keskiluokan äänitorvi.[5][6]

Vuosina 2004–2018 lehden omisti Serge Dassault. Suuren lentokonevalmistajan Dassault Aviationin omistajan, pormestarin, hallitsevan Union pour un mouvement populaire -puolueen senaattorin ja saman puolueen kansalliskokousedustaja Olivier Dassault’n isän omistusta suuresta kansallisesta sanomalehdestä on pidetty hyvin ristiriitaisena niin lehden sisä- kuin ulkopuolellakin.lähde?

Lehti tuki Nicolas Sarkozyn vaalikampanjaa vuonna 2007.lähde?

Lehden levikki on noin 358 000 kappaletta. Sen päätoimittaja on Robert Mergui.[7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Raymond Kuhn: The Media in France. Routledge, 7.4.2006. ISBN 978-1-134-98053-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Le Figaro. French newspaper 2021. Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Le Figaro: Presentation 2021. Groupe Dassault. Arkistoitu 11.8.2022. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Semi Purhonen, Riie Heikkilä, Irmak Karademir Hazir, Tina Lauronen, Carlos J. Fernández Rodríguez, Jukka Gronow: Enter Culture, Exit Arts?: The Transformation of Cultural Hierarchies in European Newspaper Culture Sections, 1960–2010. Routledge, 26.9.2018. ISBN 978-1-351-72804-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Le Figaro. French newspaper 2021. Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
  6. ↑ The press in France 11.11.2006. BBC. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Le Figaro réorganise son pôle News Stratégies. 24.1.2018. Viitattu 28.12.2021. (ranskaksi)

Aiheesta muualla