Nykymaailmassa Leikkikieli:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Leikkikieli on vaikuttanut merkittävästi elämäämme. Ymmärtääksemme tätä ilmiötä paremmin ja tarjotaksemme laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Leikkikieli:een liittyviä näkökohtia. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyhetkeen, mukaan lukien sen tulevaisuuden vaikutukset, syvennymme kattavaan analyysiin, joka pyrkii valaisemaan tätä erittäin tärkeää aihetta. Tutkimalla asiaankuuluvia tutkimuksia, mielipiteitä ja tietoja, toivomme tarjoavamme kattavan ja rikastuttavan näkemyksen Leikkikieli:stä, josta lukijamme voivat pitää hyödyllistä ja valaisevaa.
Leikkikieli on lasten joskus huvikseen puhuma kieli, jossa sananosia siirrellään ja sotketaan. Tunnetuimpia suomalaisia leikkikieliä on kontinkieli, jossa joka sanan tavut sekoitetaan kontti-sanan tavuihin (esimerkiksi minä > kona-mintti).[1][2] Muita suomalaisia leikkikieliä ovat esimerkiksi vitikieli, vedekieli, lampaanlatina ja fikon-kieli. Yrjö Karilas mainitsee toimittamassaan Antero Vipusessa (1966) suomen kielen leikkikielet risakieli eli rastaankieli, punkakieli, raappakieli, lekkerikieli, hernekieli eli her-kieli, ver-kieli, pee-kieli, mullikkakieli, tiaisenkieli, varpusenkieli, tintakieli, rengonkieli ja inkerin kieli, joissa on samankaltaista logiikkaa.[3]
Käsittämätöntä leikkikieltä voidaan kutsua siansaksaksi.[2] Toisaalta siansaksa mainitaan yhtenä leikkikielenä Antero Vipusessa, jonka näyte siansaksasta kuuluu "Huiska lavonen keti verran kuolasuormaa sirven jävyitse." sekä "Raskalaisella ehoja on, vailla muin ratavata."[3]
Ruotsissa tunnetaan "ryövärinkieli" Rövarspråket (rorövovarorsospoproråkoketot), jota on käytetty Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist -hahmoissa.[4] Tanskalainen vastaava ryövärinkielinen nimitys ryövärinkielelle (röversprog) on rorövöverorsospoprorogog[3].