Tässä artikkelissa Leipzigin interim:stä tulee keskeinen analyysiakseli, joka tutkii sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri alueilla. Sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan sen merkityksellisyyteen tietyillä aloilla, kuten koulutuksessa, politiikassa, taloudessa tai kulttuurissa, pyrimme purkamaan Leipzigin interim:n eri puolia. Yksityiskohtaisen analyysin ja kriittisen näkökulman avulla se on tarkoitettu tarjoamaan lukijalle laaja ja monipuolinen näkemys Leipzigin interim:stä, tuoden esiin sekä sen myönteisiä puolia että haasteita ja ristiriitoja. Tämän artikkelin tarkoituksena on edistää keskustelua ja tietoa Leipzigin interim:stä, avaamalla tilaa pohdiskelulle ja ajatusten vaihdolle.
Leipzigin interim oli Saksin maasäätyjen Leipzigissä 28. joulukuuta 1548 hyväksymä uskontosäädös, jonka avulla toivottiin saatavan katolilaisten ja protestanttien väliset erimielisyydet rauhassa sovitetuiksi. Protestanttien puolelta oli sitä laatimassa muun muassa Philipp Melanchthon. Leipzigin interim oli itse asiassa Augsburgin interimin lievennetty uusinnos. Vanhurskauttamisoppi oli siinä lausuttu epämääräisesti, sakramenttien seitsenluku ja piispanarvo hyväksyttiin ja katoliset seremoniat tunnustettiin adiafora- eli ehdonvallan asioiksi. Melanchtonin onnistui kuitenkin estää interimin agendan painattaminen ja käytäntöönottaminen.[1]