Leo Heikurainen

Nykymaailmassa Leo Heikurainen:stä on tullut tärkeä ja keskustelunaihe yhteiskunnassa. Ajan myötä Leo Heikurainen:n merkitys on kasvanut ja se on aiheuttanut muutoksen tavassa, jolla ihmiset näkevät ja lähestyvät tätä aihetta. Yhteiskunnan kehittyessä Leo Heikurainen:stä on tullut yhä tärkeämpi eri alueilla, mikä on synnyttänyt keskustelua, eriäviä mielipiteitä ja joissain tapauksissa konkreettisia toimia. Kautta historian Leo Heikurainen on vaikuttanut ihmisten elämään monin tavoin ja sen vaikutus on edelleen huomattava. Tässä artikkelissa tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Leo Heikurainen:een, tarkoituksena analysoida sen vaikutusta ja laajuutta nyky-yhteiskunnassa.

Leo Heikurainen
Heikurainen vuonna 1961.
Heikurainen vuonna 1961.
Henkilötiedot
Syntynyt22. syyskuuta 1920
Alatornio
Kuollut26. huhtikuuta 1985 (64 vuotta)
Bad Alexanderbad, Länsi-Saksa
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue suometsätiede

Leo Olavi Heikurainen (22. syyskuuta 1920 Alatornio – 26. huhtikuuta 1985 Bad Alexanderbad, Länsi-Saksa[1]) oli suomalainen metsätieteilijä ja Helsingin yliopiston suometsätieteen professori vuodesta 1958. Hän oli Suoman Akatemian tutkijaprofessori vuosina 1972 - 1976 ja tutki metsien ojitusta ja kuivatusta.[2]

Alatornion Pirkkiöstä syntyisin oleva Leo Heikurainen kävi alaluokat Kemin lyseossa vuosina 1934-37 ja siirtyi sen jälkeen Tornion yhteislyseoon. Lukiovuosien koulunkäynnin keskeytti talvisota, jossa hän oli sodan loppuvaiheessa Erillinen pataljoona 37:ssä. Sen jälkeen hän jatkoi lukio-opiskeluaan ja valmistui keväällä 1941 ylioppilaaksi. Sen jälkeen alkoi kausi Suomalaisessa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa, joka kesti kesästä 1941 kesään 1943. Suomeen palattuaan hän siirtyi Suomen armeijaan JP 3:een ja edelleen Er.P 13:een taistellen sodan loppuvaiheessa Karjalan kannaksella. Siellä hän haavoittui kesäkuussa 1944.[3]

Syksyllä 1945 Heikurainen aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa sekä metsätieteessä että kasvitieteessä. Sen jälkeen hän suoritti maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon 1948; metsänhoitaja 1950 ja väitteli maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi 1954. Vuonna 1958 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston suometsätieteen professoriksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa vuoteen 1985 asti. Suomen Akatemian tutkijaprofessori hän toimi 1972 - 1975.[1]

Heikurainen toimi syntymäseutunsa Peräpohjolan perusteella Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan inspehtorina 1959 - 1969. Asiantuntijuutensa mukaisesti hän toimi Suomen Metsätieteellisen Seuran puheenjohtajana 1961 - 1962, Suoseuran puheenjohtajana 1968 - 1970 ja Professoriliiton puheenjohtaja 1971 - 1973. Tieteenalan kansainvälisen järjestön International Peat Societyn varapresidenttinä hän toimi 1973 - 1980 ja edelleen presidenttinä 1980 - 1985. Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenenä oli 1974.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Kemin lyseon lukio (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 604
  3. ↑ Sotiemme Veteraanit Tornio, Tornion Rintamaveteraanit ry 2001, s. 358

Muut lähteet