Lex Barker

Lex Barker-maailmassa on loputtomasti näkökohtia, jotka ansaitsevat tutkia ja keskustella. Olipa Lex Barker henkilö, aihe, päivämäärä tai mikä tahansa muu käsite, sen merkitys ja vaikutus elämäämme käy ilmi, kun tutkimme sen merkitystä ja vaikutuksia. Lex Barker on jättänyt jälkensä yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan synnytyksestään sen kehitykseen synnyttäen keskusteluja, pohdintoja ja analyyseja, joiden avulla voimme ymmärtää paremmin sen tärkeyttä. Tässä artikkelissa perehdymme Lex Barker:n maailmaan löytääksemme sen monet puolet ja saadaksemme lisätietoja sen merkityksestä nykyisessä kontekstissamme.

Lex Barker ja näyttelijä Karen Kondazian muutama päivä ennen Barkerin kuolemaa.

Lex Barker (Alexander Crichlow Barker Jr., 8. toukokuuta 1919 Rye – 11. toukokuuta 1973 New York) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä.

Barker opiskeli vähän aikaa Princetonin yliopistossa, pelasi jalkapalloa ja näytteli teatterissa. Hän osallistui toiseen maailmansotaan ja haavoittui Sisiliassa. Barkerin ensimmäinen elokuva oli Chico-Chico (Doll Face) vuonna 1945. Hän esitti pieniä sivurooleja, kunnes vuonna 1949 hänestä tuli Johnny Weissmullerin jälkeen viiden Tarzan-elokuvan tähti. Sen jälkeen Barker näytteli etupäässä westerneissä.

Vuonna 1957 Barker muutti Eurooppaan, jossa hän näytteli pääosia yli neljässäkymmenessä elokuvassa. Erityisen suosittu hän oli Saksassa, jossa hän teki 13 Karl Mayn romaaneihin perustuvaa filmiä. Hänellä oli myös sivuosa Federico Fellinin Ihanassa elämässä (1960).

Barker oli naimisissa viidesti, muun muassa näyttelijöiden Arlene Dahlin ja Lana Turnerin sekä vuoden 1961 Miss Espanjan Carmen Cerveran kanssa. Hän kuoli sydänkohtaukseen.

Elokuvia

Aiheesta muualla