Liisa Orko

Nykymaailmassa Liisa Orko:stä on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä kulttuuri-, tiede-, teknologia- tai sosiaaliala, Liisa Orko:stä on tullut suuren kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Sen vaikutus ei ole vain tuntunut ihmisten jokapäiväisessä elämässä, vaan se on myös osoittanut ennen ja jälkeen organisaatioiden ja yritysten toimintatapoja. Tässä artikkelissa tutkimme Liisa Orko:n vaikutuksia eri yhteyksissä, analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja pohdimme sen merkitystä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Liisa Orko vuonna 1973.

Liisa Orko (o.s. Vanne, vuosina 1930–1933 Nylund; 30. heinäkuuta 1902 Pori – 14. syyskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen voimistelunopettaja, järjestövaikuttaja ja professori, joka edisti naisten liikuntakasvatusta ja naisvoimistelua. Orko toimi vuodesta 1934 alkaen Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton (SNLL) hallituksessa ja tuki kansainvälistymistä, varsinkin puheenjohtajakaudellaan 1954–1980. Hän toimi myös järjestölehti Kisakentän päätoimittajana 1930-luvulta 1980-luvulle.

Lisa Orkolle myönnettiin Suomen urheilun kultainen ansioristi vuonna 1958.[1] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1971, ja hänet vihittiin liikuntatieteen kunniatohtoriksi Jyväskylän yliopistossa vuonna 1982.

Liisa Orkon puoliso oli elokuvaohjaaja Risto Orko.

Teoksia

  • SNLL: Juhlaa ja arkea 60-vuotistaipaleelta 1896–1956. (Toimite) Helsinki: Suomen naisten liikuntakasvatusliitto, 1956.
  • Elämän keinulaudalla. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11733-1

Lähteet

  • Suomaa, Leila: ”Orko, Liisa (1902–1987)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 367. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
  • Orko, Liisa hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  1. ↑ Akseli Kaskelalle Suomen urheilun suuri ansioristi SHL:n juhlapäivänä - Kultaisia ansioristejä jaetaan 10 henkilölle. Helsingin Sanomat, 26.2.1958, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.2.2025.