Liittolaissota

Tämän päivän artikkelissa perehdymme Liittolaissota:n kiehtovaan maailmaan. Aiheen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen tutkimme tämän aiheen kaikkia näkökohtia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja tyhjentävä analyysi. Löydämme sen monipuoliset puolet, sen vaikutukset eri alueilla ja sen mahdolliset tulevaisuuden ennusteet. Holistisen näkemyksen kautta lähestymme Liittolaissota:tä eri näkökulmista tarjotaksemme lukijalle syvemmän ja rikastuttavan ymmärryksen. Sillä ei ole väliä, oletko aiheen asiantuntija vai oletko vain satunnainen kiinnostus. Tästä artikkelista löydät arvokasta tietoa, joka kutsuu sinut pohtimaan ja sukeltamaan syvemmälle Liittolaissota:n jännittävään maailmaan.

Tämä artikkeli käsittelee Rooman käymää sotaa. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Liittolaissota
Päivämäärä:

91 eaa. – 87 eaa.

Paikka:

Nykypäivän Italia

Lopputulos:

Rooman voitto

Vaikutukset:

Rooma joutui antamaan kansalaisoikeudet monelle liittolaiselleen

Osapuolet

Rooman valtakunta

Muun muassa peglinit, samnilaiset, marsit, marrukiinit ja vestiinit

Liittolaissota tarkoittaa Rooman ja sen itaalisten liittolaisten sotaa vuosina 91 eaa.87 eaa.[1][2]

Kapina

Rooman liittolaiset olivat vaatineet Rooman kansalaisoikeuksia. He kokivat tilanteen kestämättömäksi, koska heillä oli kannettavanaan Rooman määräämiä rasituksia, mutta ei valtaa eikä osuutta sotilaallisten voittojen tuomasta kunniasta.[1][3] Kun Rooma kieltäytyi, nousivat liittolaiset kapinaan. Kapinaliike levisi Abruzzon vuoristosta yli Keski- ja Etelä-Italian, mutta osa liittolaisista pysyi uskollisina Roomalle. Kapinalliset eivät vain vaatineet tasa-arvoa roomalaisten kanssa, vaan perustivat myös oman valtion, Italian. Rooman esikuvan mukaan Italiaan valittiin senaatti, kaksi konsulia ja muut korkeat virkamiehet. Lyötettiin myös omaa hopearahaa. Sota alkoi sen jälkeen, kun rahaan oli lyöty leima, jossa sonni paiskaa Capitoliumin naarassuden maahan.[1][2][3]

Sota

Sodasta tuli verinen, ja roomalaiset joutuivat siinä ahtaalle. Silloin, vuonna 90 eaa., Roomassa päätettiin antaa täydet kansalaisoikeudet uskollisina pysyneille liittolaisille. Seuraavana vuonna päätettiin antaa kansalaisoikeudet myös niille liittolaisille, jotka laskisivat aseensa kahden kuukauden kuluessa. Sillä päätöksellä roomalaiset onnistuivat hajottamaan kapinallisten yhtenäisyyttä. Rooma voitti sodan, mutta joutui kuitenkin antamaan kansalaisoikeudet monille liittolaisistaan. Etelä-Italian kapinalliset kieltäytyivät tekemästä rauhaa Rooman kanssa.[1][2][3]

Sotapäällikkö Sulla tuli kuuluisaksi tässä sodassa.[1][3]

Lähteet

  1. a b c d e Gill, N. S.: Social War 91-88 B.C. History & Culture. 8.3.2017. Thought Co. Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  2. a b c de Blois, Lukas & van der Spek, R. J.: ”Chapter Fourteen: The century of the civil wars 133–30 BC”, An Introduction to the Ancient World, s. 202–203. Psychology Press, 1997. ISBN 978-041-512-773-8 Google-kirjat Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  3. a b c d Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 5. Rooma, s. 146-148. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0