Liksisenatidi

Nykymaailmassa Liksisenatidi on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Liksisenatidi on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla joko sen nykypäivän merkityksen tai yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi. Tieteestä kulttuuriin Liksisenatidi on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään sen merkitystä ja vaikutusta elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Liksisenatidi:een, analysoimalla sen vaikutuksia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Liksisenatidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
H-His-Gly-Glu-Gly-Thr-Phe-Thr-Ser-Asp-Leu-Ser-Lys-Gln-Met-Glu-Glu-Glu-Ala-Val-Arg-Leu-Phe-Ile-Glu-Trp-Leu-Lys-Asn-Gly-Gly-Pro-Ser-Ser-Gly-Ala-Pro-Pro-Ser-Lys-Lys-Lys-Lys-Lys-Lys-NH2
Tunnisteet
CAS-numero 827033-10-3
ATC-koodi A10BJ03
PubChem CID 90472060
DrugBank DB09265
Kemialliset tiedot
Kaava C215H347N61O65S 
Moolimassa 4858 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia normaali proteiini- ja aminohappometabolia[1]
Puoliintumisaika 3 h[1]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa pistoksena ihon alle[1]

Liksisenatidi on peptidi, joka laskee verensokeritasoa lisäämällä insuliinin eritystä vereen. Liksisenatidi tekee tämän aktivoimalla haiman GLP-1-reseptoreita agonistina. Liksisenatidia käytetään Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoitoon.[2] Suomessa sitä myydään nestemäisessä muodossa kauppanimellä Lyxumia, jota käytetään pistämällä sitä omatoimisesti ihon alle.[1]

Liksisenatidi sai myyntiluvan Suomessa ja muualla EU:ssa 2013.[2][3]

Käyttö

Liksisenatidia käytetään Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Lääke ylläpitää verensokeritasoa normaalina. Sitä käytetään yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kanssa. Aloitusannos on 10 mikrogrammaa per vuorokausi (µg/vrk). Tätä jatketaan 2 viikon ajan. Sitten annos korotetaan 20 µg/vrk asti. Annokset pistetään omatoimisesti injektiokynän avulla ihon alle. Niitä ei pistetä lihakseen tai laskimoon.[1]

Vasta-aiheet ja huomiot

Liksisenatidia

Haittavaikutukset

Yli 1:llä liksenatidin käyttäjällä 10:stä voi ilmetä ripulia tai oksentelua. Lisäksi voi ilmetä hypoglykemiaa eritoten silloin kun ainetta käytetään yhdessä jonkin sulfonyyliurean tai insuliinin kanssa.[1]

1:llä 10–100:sta voi ilmetä influenssa, ylähengitystieinfektio, virtsarakkotulehdus, huimausta, uneliaisuutta, selkäkipua, pistoskohdan kutinaa tai ylävatsavaivoja.[1]

1:llä 100–1000:sta voi ilmetä anafylaksia tai nokkosihottumaa.[1]

Toimintamekanismi

Liksenatidi toimii kehon tuottaman GLP-1-hormonin tavoin haiman beetasolujen GLP-1-reseptoreita (GLP1R) aktivoivana agonistina. GLP1R-aktivaatio muun muassa lisää verensokeritasoa laskevan insuliinin eritystä beetasoluista verenkiertoon. Tämän eritys on tyypin 2 diabeteksessa liian vähäistä. Lisäksi tyypin 2 diabeteksessa verensokeria kohottavan glukagonin eritys on liian runsasta, jonka eritystä liksenatidi vähentää GLP1R-aktivaation kautta.[1]

Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Lyxumia, INN-lixisenatide (pdf) ema.europa.eu. Viitattu 18.1.2020.
  2. a b Annikka Kalliokoski: Uutta lääkkeistä: Liksisenatidi sic.fimea.fi. 16.6.2013. Arkistoitu 28.7.2019. Viitattu 18.1.2020.
  3. Lyxumia ema.europa.eu. 17.9.2018. Viitattu 18.1.2020.

Aiheesta muualla