Liktori
Liktori:n aihe on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua monissa piireissä tutkijoista ja asiantuntijoista tavallisiin ihmisiin. Tämä aihe on ollut kattavan tutkimuksen, intohimoisen keskustelun ja syvällisten pohdiskelujen kohteena ympäri maailmaa. Ajan myötä Liktori on ollut olennainen osa yhteiskuntaa ja sillä on ollut ratkaiseva rooli monien ihmisten elämässä. Kulttuurin ja historian vaikutuksista teknologiaan ja tieteeseen Liktori on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Liktori:n kohokohtia ja asiaankuuluvia näkökohtia ja keskustelemme sen tärkeydestä nykyisessä kontekstissa.
Liktori (lat. lictor) oli Rooman valtakunnassa korkean virkamiehen palveluksessa oleva henkilö, jonka pääasiallisena tehtävänä oli suojella päämiestään sekä toimeenpanna näiden antamia määräyksiä. Liktorit olivat usein vapautettuja orjia, jotka oli myös vapautettu asepalveluksesta. Roomassa liktorit käyttivät toogaa, kaupungin ulkopuolella punaista viittaa (lat. sagum).[1] Hautajaisissa liktoreilla oli musta asu. Liktorit kantoivat punaisilla nauhoilla kiedottua vitsakimppua (lat. fascis), johon oli Rooman kaupungin ulkopuolella kiinnitetty lisäksi imperiumin eli käskyvallan merkiksi kirves (lat. securis).[2]
Liktoreita oli jo Rooman kuningasvallan aikana, ja virka on mahdollisesti omaksuttu etruskeilta. Keisareilla oli alun perin 12 liktoria, Domitianuksesta lähtien 24. Diktaattoreilla oli myös 24 liktoria, konsuleilla 12, preettoreilla 6, legaateilla 5 ja papeilla yksi.[1]
Lähteet
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.