Liljeblomin talo

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Liljeblomin talo, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa eri alueilla. Liljeblomin talo on herättänyt intensiivistä keskustelua nyky-yhteiskunnassa ja herättänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön uteliaisuutta ja mielipiteitä. Sen relevanssi ja merkitys ovat johtaneet syvempään tutkimukseen ja analyysiin, jonka tavoitteena on ymmärtää sen vaikutus ja laajuus. Tässä mielessä on aiheellista tarkastella yksityiskohtaisesti Liljeblomin talo:n ympärillä olevia eri näkökohtia tutkimalla sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita. Samoin se pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman, jonka avulla rikastaa tietoa Liljeblomin talo:stä ja tarjoaa elementtejä, jotka edistävät kriittistä ja reflektoivaa analyysiä.

Liljeblomin talo
Liljeblomin talo keväällä 2015.
Liljeblomin talo keväällä 2015.
Osoite Torikatu 30
Sijainti Oulu, Vanhatulli
Koordinaatit 65°00′40″N, 025°27′58″E
Rakennustyyppi Asuinrakennus
Valmistumisvuosi 1831
Rakennuttaja Sigfrid Tornberg
Omistaja Yksityisomistuksessa
Tyylisuunta Empiretyyli
Runkorakenne Puuhirsi
Julkisivumateriaali Puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Liljeblomin talo on empiretyylinen kaupunkitalo Torikadun varrella Vanhatullin kaupunginosassa Oulussa. Rakennuksen naapurissa sijaitsevat Waenerbergin ja Riekin talot. Asuinkäytön lisäksi rakennuksessa on toiminut myös postikonttori[1].

Nahkuri Sigfrid Nilsson Tornbergin (1802-1884) rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.[2] Piharakennukset on myöhemmin purettu kiinteistön ollessa Oulun kaupungin omistuksessa.

Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henriette Liljeblomilta (1836-1918, puoliso kauppias ja laivanvarustaja Toussaint Wilhelm Liljeblom, 1832-1882), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui Henrietten ja T. W. Liljeblomin tytär Elin Adele Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. 1800-luvulla talossa toimi mm. lyhyen ajan postitoimisto. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.[2]

Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkonen. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.[2]

Lähteet

  1. ↑ Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1. s. 43-44. (Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115) Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X
  2. ↑ a b c Kovalainen, Pasi; Passoja, Brita ja Turpeinen, Juhani: Viisikanta - hyvää rakennussuojelua, s. 60-63. (Oulun läänin rakennussuojelupalkinnot 1990-2005) Helsinki: Rakennustieto Oy, 2008. ISBN 978-951-682-899-5

Aiheesta muualla