Limakalvo

Nykymaailmassa Limakalvo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Limakalvo on vanginnut kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion ja mielikuvituksen. Lisää tietoa Limakalvo:stä on ratkaisevan tärkeää ymmärtääksemme ympäröivää maailmaa ja sitä muokkaavia voimia. Tässä artikkelissa tutkimme Limakalvo:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tarjoamalla täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla lukija voi ymmärtää paremmin tätä kiehtovaa aihetta.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Limakalvo (lat. tunica mucosa, mucosa) on ruuansulatuskanavaa, hengitysteitä, virtsateitä ja sukuelimiä peittävä ohut solukerros, jonka päällä on sitkeää limaa. Mikrobit ja monet pienet hiukkaset tarttuvat siihen helposti kiinni. Lima suojaa limakalvoa kuivumiselta ja halkeamiselta.[1]

Selkärankaisten limakalvon pinnassa on epiteelikudos ja sen alla on limakalvon tukikerros (lat. lamina propria mucosae), joka muodostuu sidekudoksesta. Limakalvon tukikerros toimii diffuusiotienä epiteelikudokselle, josta verisuonet puuttuvat. Joidenkin elimien, kuten ruuansulatuselimien, limakalvossa on lisäksi kolmas kerros limakalvon lihaskerros (lat. lamina muscularis mucosae), joka liikuttelee limakalvon poimuja. Limakalvo on usein runsaasti poimuttunut ja siinä on yleensä erilaisia rauhassoluja ja rauhasia, kuten pikarisoluja ja suolirauhasia.

Näkyviä limakalvoja ovat suuontelon ja nielun, sierainten, silmien, sukupuolielinten ja peräaukon sisäpinnat. Reuna-alueilla iho muuttuu saumattomasti limakalvoksi, joka jatkuu sisäelimiin. Limakalvoja arvioidaan kliinisen tutkimuksen yhteydessä. Normaalisti ne ovat kosteat, vaaleanpunaiset tai valkoiset ja ilman näkyviä kerrostumia. Tulehdusten ja muiden sairauksien yhteydessä nähdään usein turvotuksia, eritteitä ja värimuutoksia. Joidenkin maksasairauksien seurauksena limakalvot voivat muuttua kellertäviksi, jolloin käytetään nimeä keltatauti.

Ruuansulatuselimistön limakalvo

Ohutsuolen kerroksia.

Suurimmassa osassa ruuansulatuskanavaa (mahalaukusta peräsuoleen) limakalvon muodostavat epiteelikerros, sidekudoskerros ja lihaskerros. Limakalvokerroksen poimuisuus suurentaa imeytymispinta-alaa ja kerroksen sileälihassolujen supistuminen lisää edelleen poimuttumista. Poimuja on eniten ohutsuolessa, missä imeytyminen tapahtuu nopeimmin. Limakalvokerroksen ulkopuolella on toinen paksumpi sidekudoskerros, jossa on toisiinsa liittyneiden hermosyiden muodostama hermopunos eli limakalvonalaispunos.[2]

Lähteet

  1. ↑ Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 - Ihmisen biologia, s. 130. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7
  2. ↑ Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 373–374. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-X

Aiheesta muualla