Linda Darling-Hammond
Nykymaailmassa Linda Darling-Hammond on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Vuosien varrella Linda Darling-Hammond on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa, mikä on herättänyt keskustelua, tutkimusta ja erilaisia näkemyksiä aiheesta. On selvää, että Linda Darling-Hammond on vaikuttanut elämäämme jollain tavalla, olipa kyse sitten sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta tai henkilökohtaisesta tasolla. Tästä syystä on tärkeää analysoida ja ymmärtää perusteellisesti Linda Darling-Hammond:n mukanaan tuomat vaikutukset ja seuraukset sekä olla tietoinen tähän aiheeseen liittyvistä suuntauksista ja edistysaskeleista. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Linda Darling-Hammond:een. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus, jonka avulla lukija voi syventää tätä aihetta.
Linda Darling-Hammond (s. 21. joulukuuta 1951 Cleveland) on yhdysvaltalainen kasvatustieteilijä.[1]
Darling-Hammond sai humanististen tieteiden kandidaatin oppiarvon Yalen yliopistosta ja kasvatustieteen tohtorin oppiarvon Templen yliopistosta.[2] Hän aloitti uransa opettajana kouluissa.[1] 1980-luvulla[1] Darling-Hammond toimi RAND Corporationin koulutusohjelman johtajana.[2] Hän opetti Columbian yliopiston Teachers Collegessa vuosikymmenen ajan ennen kuin siirtyi vuonna 1998 Stanfordin yliopistoon.[1] Hän on toiminut siellä kasvatustieteen Charles E. Ducommun -professorina. Darling-Hammond myös perusti Stanfordin yliopistossa Stanford Center for Opportunity Policy in Educationin.[2] Hän on ollut mukana perustamassa päivähoitokeskusta/esikoulua ja pienituloisista perheistä tulevien värillisten opiskelijoiden julkista high schoolia East Palo Altossa.[3]
Darling-Hammond on toiminut American Educational Research Associationin puheenjohtajana sekä Learning Policy Instituten puheenjohtajana ja toimitusjohtajana. Vuosina 1994–2001 hän oli National Commission on Teaching and America's Futuren toimitusjohtaja. Sen raportti What Matters Most: Teaching for America's Future (1996) oli yksi eniten Yhdysvaltain koulutuspolitiikkaan 1990-luvulla vaikuttaneista raporteista. Darling-Hammond on johtanut vuonna 2008 Barack Obaman ja vuonna 2020 Joe Bidenin siirtymäkauden koulutuspoliittista ryhmää.[2]
Darling-Hammond on National Academy of Educationin jäsen.[2] Hänet valittiin vuonna 2014 Yhdysvaltain taide- ja tiedeakatemian jäseneksi.[3] Vuonna 2022 Darling-Hammondille myönnettiin Yidan-palkinto kasvatustieteellisestä tutkimuksesta.[2] Hän on saanut kunniatohtorin arvoja lukuisista yliopistoista[1], esimerkiksi Helsingin yliopistosta keväällä 2014.[4] Darling-Hammond on tehnyt lukuisia julkaisuja, joiden joukossa on palkittuja kirjoja. Hänen teoksiinsa kuuluvat The Right to Learn, Teaching as the Learning Profession, Preparing Teachers for a Changing World ja The Flat World and Education: How America’s Commitment to Equity Will Determine Our Future.[2] Viimeksi mainitusta kirjasta Darling-Hammondille myönnettiin vuoden 2012 Grawemeyer-palkinto.[5][6]
Lähteet
- ↑ a b c d e Sam Dillon, Linda Darling-Hammond The New York Times 2.12.2008, viitattu 26.11.2023
- ↑ a b c d e f g Linda Darling-Hammond Learning Policy Institute, viitattu 26.11.2023
- ↑ a b Linda Darling-Hammond American Academy of Arts and Sciences, viitattu 26.11.2023
- ↑ Mari Peltonen, Obaman neuvonantajasta Helsingin yliopiston kunniatohtori Helsingin yliopisto 14.5.2014, viitattu 26.11.2023
- ↑ Call for equal education wins Grawemeyer award Grawemeyer Awards 21.12.2011, viitattu 26.11.2023
- ↑ Linda Darling-Hammond wins the 2012 Grawemeyer Award Stanford Graduate School of Education 3.1.2012, viitattu 26.11.2023
