Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Linnan vieraskutsut:n jännittävään maailmaan. Etsitpä tietoa tästä henkilöstä, aiheesta tai päivämäärästä tai haluat vain syventää tietojasi, tässä artikkelissa on kaikki mitä tarvitset. Seuraavilla riveillä tutkimme yksityiskohtaisesti Linnan vieraskutsut:n tärkeimpiä puolia sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen. Riippumatta siitä, millainen tietämyksesi on Linnan vieraskutsut:stä, täältä löydät hyödyllistä ja yksityiskohtaista tietoa, joka auttaa sinua ymmärtämään tätä aihetta paremmin. Sukellaan ilman pitkiä puheita Linnan vieraskutsut:n kiehtovaan universumiin!
Linnan vieraskutsut | |
---|---|
L’Invitation au château | |
![]() |
|
Kirjoittaja | Jean Anouilh |
Kirjoitettu | 1947 |
Alkuperäiskieli | ranska |
Tyylilaji | komedia |
Aihe | raha ja rakkaus |
Tapahtumapaikka ja -aika | 1900-luvun alku |
Kantaesitys | 5. marraskuuta 1947 |
Kantaesityspaikka | Théâtre de l’Atelier, Pariisi |
Linnan vieraskutsut tai Juhlat linnassa (L’Invitation au château) on ranskalaisen näytelmäkirjailija Jean Anouilh’n kirjoittama komedianäytelmä vuodelta 1947. Sen on suomentanut ainakin Eino Kalima vuonna 1949.[1]
Satiirisen näytelmän teemana on rahan ja rakkauden suhde. Näytelmän keskiössä ovat kaksoset Horace ja Frédéric, joka toteutetaan kaksoisroolina. Horace on itsekeskeinen playboy, Frédéric taas herkkä ja hyväsydäminen. Frédéric rakastuu hemmoteltuun Dianaan, joka on enemmän kiinnostunut Horacesta. Frédéricin ja Dianan kihlajaisten kunniaksi järjestetään juhlat, ja Horace yrittää juonia Dianaa itselleen. Hän kutsuu niihin köyhän balettitanssija Isabellen ja loihtii tästä Pygmalionin tapaan aristokraattisen kaunottaren juhlien keskipisteeksi. Isabelle kokee tilanteen nöyryyttäväksi, vaikka on äitinsä yllyttämänä suostunut leikkiin.[1][2]
Näytelmän kantaesityksen marraskuussa 1947 Théâtre de l’Atelierissa Pariisissa ohjasi Peter Brook.
Yleisradion Televisioteatteri tuotti tekstin pohjalta televisionäytelmän Juhlat linnassa vuonna 1966. Sen ohjasi Seppo Wallin ja pääosia esittävät Lasse Pöysti, Ruth Snellman ja Marita Nordberg.[3]