Ljahovinsaaret
Tässä artikkelissa Ljahovinsaaret:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Kattavan analyysin avulla tutkitaan erilaisia Ljahovinsaaret:een liittyviä näkökohtia, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys ja merkitys nykyään. Eri näkökulmia, teorioita ja tutkimuksia Ljahovinsaaret:stä tarkastellaan, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoidaan konkreettisia esimerkkejä ja käytännön tapauksia, jotka havainnollistavat Ljahovinsaaret:n merkitystä ja vaikutusta eri yhteyksissä. Lopuksi ehdotetaan pohdintoja ja johtopäätöksiä, jotka kutsuvat lukijoita syventämään ymmärrystään ja arvostusta Ljahovinsaaret:stä.
| Ljahovinsaaret | |
|---|---|
 |
|
|
|
|
| Merialue | Pohjoinen jäämeri |
| Saaria yht. | 3 |
| Suurin saari | Suuri Ljahovinsaari |
| Muita saaria | Pieni Ljahovinsaari, Stolbovoi |
| Pinta-ala | 6 095 km² |
| Valtio | |
| Valtio | Venäjä |
| Territorio | Sahan tasavalta |
| Väestö | |
| Väkiluku | asumaton |
Ljahovinsaaret (ven. Ляховские острова, Ljahovskije ostrova) on Uuden-Siperian saarten eteläisimmän osan muodostava saariryhmä Pohjoisella jäämerellä Sahan tasavallan alueella Venäjällä. Ljahovinsaaret sijaitsevat lähinnä mannerta Laptevinmeren ja Itä-Siperian meren välissä. Mantereesta saariston erottaa noin 60 kilometriä leveä Dmitri Laptevin salmi ja Uuden-Siperian saarten pääsaariryhmästä Anžusaarista noin 50 kilometriä leveä Sannikovinsalmi. Saariston pinta-ala on noin 6 100 km².
Saariston saaret ovat:
- Suuri Ljahovinsaari (о. Большо́й Ля́ховский) 4 600 km²
- Pieni Ljahovinsaari (о. Ма́лый Ля́ховский) 1 325 km²
- Stolbovoisaari (о. Столбово́й) 170 km²
Saaristoon kuului vielä 1900-luvun alkupuolella myös pieni Semjonovinsaari (о. Семёновский), joka kuitenkin mureni ja vajosi veden pinnan alapuolelle 1960-lukuun mennessä. Vuonna 1823 saaren pinta-ala oli vielä 5 km², 1945 enää 0,2 km².
Ljahovinsaaret on nimetty niitä vuonna 1773 tutkineen Ivan Ljahovin mukaan.
Keväällä 2013 saarilta löydettiin pehmytkudostensa osalta ennennäkemättömän hyvin säilynyt mammutin ruumis.[1]
Lähteet
- ↑ Länkinen, Tiina: Ällistyttävä mammuttilöytö Siperiassa – lihaa ja verta Yle.fi. 29.5.2013. Viitattu 29.5.2013.